Suhteet solmussa

19 - Treffit

Auringon puisto oli nimensä veroinen paikka. Se sijaitsi joenrannassa, josta näki ilta-auringon selkeästi.

Elena ei voinut olla iloitsematta siitä, että ilta oli kaunis. Violetin ja pastellinpinkin sävyinen auringonlasku värjäsi joen vedenpintaa kuin vesiväri. Puiston lehmukset heiluivat hitaasti koleassa, mutta onneksi hitaassa marraskuun tuulessa. Elena otti nopeasti kuvan maisemasta ja päätti laittavansa sen myöhemmin Instagramiin.

Elena istui penkille ja ryhtyi näppäilemään kännykkäänsä, mutta tiiraili jatkuvasti horisonttiin pojan varalta. Ei kestänyt kauaakaan, kun kookas jääkiekonpelaajan hahmo lähestyi penkkiä ja tervehdys kaikui tutulla äänellä, jonka kuullessaan Elenan sydän varmasti jätti yhden lyönnin välistä.

"Moi", Mikael tervehti luontevasti ja hymyili, joka melkein sulatti Elenan elävältä.

"Moi", Elena sanoi ja onnistui itsekin vääntämään kasvoille normaalin hymyn sen sijaan, että olisi näyttänyt yli-innostuneelta koiranpennulta.

"Kuis menee?" Mikael kysyi ja istui penkille hyvin lähelle. Elenaa ei suoranaisesti haitannut, että Mikael istui niin lähelle — Mikael oli hänen puolestaan voinut tulla vieläkin lähemmäksi — mutta se oli äärimmäisen kuumottavaa joka tapauksessa.

"Ei kai tässä mitään erikoista", Elena yritti vastata normaalilla äänellä ja hymyili itsekin. Kunpa Elena olisikaan vain voinut tietää, ettei hymyn sulattava vaikutus suinkaan ollut yksipuolista, sillä Mikaelia kuumotti nyt täsmälleen yhtä paljon.

"Ai ei mitään erikoista? Onko sulle treffit siis arkipäivää?" Mikael kysyi muka loukkaantuneena, mutta Elenakin huomasi pojan leikkivän. Jestas, kuinka söpöltä se näytti muka suuttuneena, tuo juro ilme puki sitä hyvin, Elena ajatteli.

"No ei ole. Mua ei ole ikinä kysytty treffeille ennen kuin sä astuit kuvioon", Elena selitti.

Mikael ihmettyi niin selkeästi, että Elenakin näki yllätyksen tämän kasvoilta.

"Mitä?" Elena kysyi, kun Mikael oli edelleen ääneti eikä sanonut mitään, tuijotti vain.

Mikael havahtui ja valahti yhtä punaiseksi kuin heidän tavatessaan ensimmäistä kertaa pukuhuoneessa.

"Ai – öh – sori. Mun piti siis vain sanoo, että tota – no, miten kukaan ei ole kysynyt noin kaunista tyttöä mihinkään", Mikael sanoi ja sai Elenankin punastumaan.

"Puhu pukille. Mä luulin, että jääkiekkojoukkueen kapteenilla riittäis mimmejä ihan riesaksikin asti – varsinkin, kun sä olet näin mukava, eikä tosta hymystä ja noista lihaksistakaan haittaa ole", Elena selitti ja sai Mikaelin punastumaan entisestääkin. Poika alkoi nyt muistuttaa väriltään tomaattia.

"On niitä muutama, jotka on kertonut niiden kiinnostuksen muhun", Mikael vastasi keveästi.

"Mitäköhän mahtaa tarkoittaa 'muutama'? Kuinka montaa?" Elena kiusoitteli.

"Odotas nyt. Sinä, Sanna ja Ella ainakin", Mikael laski hitaasti ja nosti sormiaan pystyyn jokaisen kohdalla. "Sitten Rosa, Minna, Henni ja Pihla", Mikael laski.

"Seitsemän? Vai että 'muutama'? No huh huh", Elena sanoi ja esitti mustasukkaista.

"Jep. Ja on mulle tullut ihastuksesta kertomaan yksi poikakin, se Ilari kasiluokalta. Mutta sä olet ainoa, jonka kanssa mä olen mennyt yhtään mihinkään", Mikael vastasi.

"Mitä, miksi? Henni ja Pihla, eikö ne ole kaksoset? Sen mä käsitän, että sä et voi ottaa kumpaakaan niistä, kun ne on täsmälleen samannäköiset ja toinen tulisi niin mustasukkaiseksi, että varmaan tappais siskonsa sun takia. Mutta entäs Rosa? Tai Minna, Ella tai Sanna? Ne on kaikki kauniimpia kuin mä", Elena mietti.

"Älä vähättele itseäs. Rosa kierrättää poikia, mä olisin vain yksi nimi sen listalla. Minna, Ella tai Sanna ei vaan kukaan sytytä sillä tavalla. Mä arvostan muutakin kuin ulkonäköä", Mikael vihjasi.

"Muutakin kuin ulkonäköä? En mä ole mikään erityisen hauska tai fiksu", Elena vastasi.

"Äläpäs nyt yritä kusettaa. Mä kuule sulle näytän vielä, kuinka hyvä tyyppi sä oletkaan", Mikael sanoi, tarrasi lujaa kiinni ja suuteli.

Jestas, Elena huomasi ajattelevansa. Rohkeus tyypillä ainakin on kunnossa, kun ensitreffeillä uskaltaa suudella. No, kai jääkiekkopelaajan täytyykin olla rohkea.

Mikaelin ote koveni. Sen tyypin veri oli kuumaa ja otteet intensiivisiä, Elena mietti.

(Kiitooos kaikki lukijat! Kovin moni suhde tässä kirjassa ei ole enää solmussa, joka tarkoittaa lopun alkua tälle kirjalle...)