Suhteet solmussa

9 - Kiekkofanit, osa 1

Illalla Elena kavereineen suuntasi kaupungin jäähalliin. Kaupungin juniorijääkiekkojoukkue, jossa Miksu pelasi. Elena ei olisi halunnut lähteä, mutta Nelli ja Alisa olivat raahanneet hänet mukaan. Elena tunsi itsensä entistäkin yksinäisemmäksi, kun Nelli ja Alisa olivat tuoneet mukanaan Joelin ja Jimin, heidän poikaystävänsä. Joelin hän sentään tunsi, he olivat samalla luokalla, mutta Jimi kävi eri koulua ja siksi Elenasta olikin kohtuullisen nolottavaa tavata kaverinsa poikaystävä ensimmäistä kertaa tilaisuudessa, jonne hän itse oli tullut kuolaamaan ihastuksensa perään.

"Ootteks te ollu koskaan ennen jääkiekko-ottelussa?" Elena kysyi ujosti.

"En", Alisa ja Nelli vastasivat stereona.

"Olen. Mutta suuremman mittakaavan ottelussa. Isä on jääkiekkofriikki. Kävin kerran sen kanssa katsomassa SM-kiekon finaalin, mutta se oli aika tylsää", Joel selitti.

"Älä nyt. Jääkiekko on ihan jees. En harrasta, mutta katson kyllä. Ja oon ollu ottelussa", Jimi sanoi. "Sähly on enemmän mun laji, vaikkei ole viime aikoina tullut pelattua."

Katsoessaan Jimiä tarkemmin Elena tajusi, miksei tämä ollut omien sanojensa mukaan pelannut sählyä pitkään aikaan. Nelli kertoi kuvaamataidontunnilla Jimin juopottelevan viikonloppuisin kaveriensa kanssa, mutta mustat silmänaluset, verestävät silmämunat, kärsineet hampaat ja kynnet, ja nuhjuinen olemus kertoivat, että alkoholi ei tainnut olla ainoa päihde, jota Jimi käyttää. Tiesiköhän Nelli? Pitäisikö hänelle kertoa? Vai pitäisikö hän Elenaa vain hulluna ja katkaisisi välit häneen?

Elenan ajatustenjuoksu seisahtui hetkeksi kokonaan, kun peli kuulutettiin alkavaksi. Ensimmäisenä sisään käveli vierasjoukkue, jonka jälkeen kotijoukkue saapui kentälle ja Elena henkäisi innostuneesti, kun Miksu astui muun joukkueen mukana kentälle. Joelia ei kiinnostanut, joten hän oli lähtenyt jäähallin kahvioon, Jimi sen sijaan oli liian kiinnostunut Nellistä huomatakseen mitään, joten Elenalla oli sopiva tilaisuus puhua Alisalle.

"En kestä. Kato nyt miten komee toi on", Elena sanoi ja osoitti pitkää ja leveäharteista jääkiekkojoukkueen kapteenia, joka hymyili komeasti kätellessään vierasjoukkueen kapteenia. Maantienruskeat hiukset laskeutuivat siististi kypärän alta tuuhean kulmakarvan päälle.

"No täytyy kyl myöntää et onhan se ihan hyvännäkönen. Urheilijapojat vaan ei oo mun tyyppiä", Alisa vastasi.

Ottelu kului nopeasti Elenan haaveillessa ja Alisan ja Nellin pyöriessä ties missä poikaystäviensä kanssa. Loppusummerin soitto kajahti puolentoista tunnin kuluttua ottelun alkamisesta. Elena säpsähti ja lakkasi tuijottamasta jäälle.

"Hitto. Yks on näköjään tosissaan ihastunu. Sähän olit ku koomassa koko ottelun ajan", Jimi hörähti.

"Kato", Elena huudahti Alisalle.

"Mitä?"

Elenan ja Alisan kanssa samalla luokalla oleva Sanna sekä pari rinnakkaisluokan tyttöä oli katsomassa peliä. He olivat istuneet toisella puolella katsomoa, mutta Elena näki heidät kulkemassa kohti katsomosta ulos johtavia rappuja.

"Noi kanat on täällä samasta syystä kuin mäkin. Ihan varmasti nekin on täällä kuolaamassa Mikaelin perään. Mitä helvettiä? Ei mulla ole mahdollisuuksia, kun sillä on vähintään kymmenpäinen tyttölauma, josta valita", Elena päivitteli. He melkein juoksivat portaat alas, mutta huomattuaan, etteivät Joel, Jimi tai Nelli olleet siellä, he päättivät jäädä odottamaan aulaan. Elena ja Alisa näkivät Mikaelin ihailijalauman ikkunan toisella puolella; he yrittivät nähdä pukuhuoneen ikkunasta sisälle. Kehtaavatkin, Elena ajatteli. Onneksi ikkunat olivat tummennetut.

Joukkue valui pikkuhiljaa ulos pukuhuoneestaan, mutta Mikaelia ei näkynyt missään.

"Missä se on?" Elena kysyi.

"En mä tiedä. Pitäiskö sun käydä kattoo?"

"Miks mun?"

"Sähän sen haluat nähdä. Ja eihän sitä tiedä, jos sille on sattunut vaikka jotain, eikä kukaan ole siellä auttamassa sitä."

"Okei. Mä menen sinne. Mut sä pysyt tässä ja odotat."

"Totta kai. Enhän mä tiedä edes, että missä Nelli, Jimi ja Joel on."

Elena avasi pukuhuoneen oven, katsoi ympärilleen eikä nähnyt pukuhuoneessa ketään. Yksi luistinkassi oli kuitenkin pukuhuoneen naulakossa.

(Oot järkyttävän ihana, jos viitsit taas kerran lukea. Nää tapahtumat jatkuu heti seuraavassa luvussa aikajärjestyksen vuoksi. Tack så mycket!)