One Flight Away

Luku 1 ~ Pösilö ja Taliaivo

Nellin nk

Viskasin valkoisen pallokuvioisen peiton pois päältäni ja nousin istumaan. Makea haukotus karkasi huulieni välistä ja laitoin sotkuiset hiukset korvan taakse, minkä jälkeen nousin ylös sängystä. Tänään olisi ensimmäinen koulupäivä lukiossa ja olin siitä ehkä jopa hieman innoissani. Olin halunnut kyseiseen lukioon ala-asteelta saakka, ja pääsin sinne. Katsahdin yöpöydällä olevaa puhelintani ja nostin ruusukultaista läppää sen verran, että näyttöön syttyi valo. Valkoiset numerot ilmoittivat kellon olevan pari minuuttia yli seitsemän, mutta kellonajan tarkistus ei ollut se syy, miksi avasin kuoren. Halusin vain tietää, oliko Martinus laittanut minulle mitään viestiä. Laitoin pojalle melkein kaksi viikkoa sitten viestin luettuani tuon kirjoittaman kirjeen, mutta poika ei ollut vieläkään vastannut mitään. Tiedän, että Martinus oli lukenut sen. En vain tiennyt, miksei poika vastannut minulle. Oliko kaikki, mitä kirjeessä luki, pelkkää hölynpölyä? Martinus oli ilmeisesti jo unohtanut minut. Pelkkä pojan ajatteleminenkin sai minut melkein itkemään, mutta tällä kertaa päätin pysyä vahvana, enkä itkisi. Martinus ei ollut vieläkään vastannut viestiini, joten päästin irti läpästä ja se valahti takaisin näytön päälle, sammuttaen näytön valon.

Tökin maidossa lilluvia jo pehmeiksi muuttuneita muroja lusikallani ja huokaisin raskaasti. Minulla ei oikeastaan ollut nälkä, mutta en tiennyt johtuiko se jännityksestä vai jostain muusta. Ehkä siihen vaikutti kaikki.

"Huomenta", isä toivotti hymyillen, kun asteli kravaattiaan solmien keittiöön. Vilkaisin miestä nopeasti ja tuhahdin itsekseni. En ollut vieläkään suostunut puhumaan vanhemmilleni sen enempää kuin oli pakko. "Jännittääks ensimmäinen päivä lukiolaisena?" mies kysyi, ja pudistelin päätäni. En jaksanut jäädä kuuntelemaan miehen selityksiä sen enempää, joten tiputin lusikan murokulhoon, jonka kiikutin sitten tiskipöydälle. "Astiat kuuluu laittaa tiskikoneeseen", Sami huomautti, ja muljautin vain silmiäni. Isähän voisi ihan itse laittaa sen tiskikoneeseen, jos se häntä niin paljon häiritsi.

"Aha", tuhahdin vastaukseksi ja lähdin kävelemään huoneeseeni jättäen kulhon tiskipöydälle.

"Nelli!" isä huusi perääni ja kuulosti hieman ärtyneeltä. En kuitenkaan jaksanut kiinnittää siihen sen enempää huomiota vaan kipusin rappuset yläkertaan.

Istuin lukion aulan tummansinisellä sohvalla ja pyörittelin kännykkää käsissäni samalla, kun katselin ympärilleni. Olin tullut koululle normaalia aikaisemmin eikä täällä ollut vielä montakaan ihmistä. Ja suurin osa jo koulussa olevista ihmisistä oli hyvin todennäköisesti ekaluokkalaisia, koska moni näytti eksyneeltä. Yhtäkkiä näkökenttääni osui ihminen, jota en olisi halunnut nähdä: Jasmiina. Tytön pitkät tummanruskeat hiukset olivat kiharoilla ja silmissä oli niin isot tekoripset, että hyvä kun tuon silmät pysyivät auki. En tiennyt, että Jasmiinakin tuli lukioon. Ja kaikista maailman lukioista tietenkin samaan minun kanssani. Nostin reppuni maasta ja nousin seisomaan. Juuri nyt en meinaan ollut sillä tuulella, että jaksaisin katsella kyseistä tyttöä tai kuunnella tuon ääntä.

"Nelli", Jasmiinan kimeä ääni kantautui kuitenkin korviini, ja raskas huokaus karkasi huulieni välistä. "Mikä sattuma, et ollaan samas koulus", tyttö totesi ja tällä kertaa ääni kuului lähempää kuin äsken. Pyörähdin hitaasti ympäri enkä jaksanut edes tekohymyillä.

"No niin no, ei se ainakaan kovin ilonen sattuma oo", huokaisin tylsistyneellä äänellä saaden Jasmiinan naurahtamaan. "Ja jos sul ei ollu mitään muuta, ni heippa", kiirehdin sanomaan, kun huomasin tytön availevan suutaan siihen malliin, että pian tuo saattaisi sanoa jotain. Käänsin selkäni farkkushortseihin ja mustaan t-paitaan pukeutuneelle tytölle ja lähdin kävelemään käytävää pitkin suuntaan, jossa oletin luokkani olevan. Toivottavasti Jasmiina ei olisi kanssani samalla luokalla. Se olisi hyvin epätodennäköistä, koska ryhmät oli jaettu sukunimien mukaan, ja omani alkoi J-kirjaimella ja Jasmiinan sukunimi alkoi W:eellä, joten kaiken järjen mukaan meidän ei pitäisi olla samalla luokalla.