One Flight Away

Luku 10 ~ Sleep better on Martinus

Nellin nk

Pakkasin äidinkielenkirjat reppuun, minkä jälkeen musta penaali päätyi niiden seuraksi. Nousin seisomaan ja kiskoin repun vetoketjua kiinni samalla, kun pujottelin pulpetteja ja tuoleja. Koulupäivä oli vihdoin ohi, ja onnekseni monikaan ei tuijottanut minua tänään yhtä pahasti kuin eilen. Jasmiinakaan ei ollut tullut aukomaan päätään, joten kaiken kaikkiaan tämä päivä oli tähän mennessä melko onnistunut.

"Hei Nelli", kuulin jonkun huutavan nimeäni ja vilkaisin taakseni. Pieni hymy nousi huulilleni, kun tajusin huutajan olleen Rasmus. Poika juoksi minut kiinni ja pysähtyi viereeni. "Haluuks tul mun ja Linnean kans kahville?" tuo ruskeahiuksinen ihminen kysyi ja kohotti hieman kulmiaan. Haluaisin todellakin mennä, mutta olin edelleen arestissa ja ainakin isä suuttuisi aivan hirveästi, jos saisi tietää minun rikkoneen sitä.

"Haluisin, mut en voi, koska aresti", aloitin normaalilla äänellä, mutta kuiskasin lauseen viimeisen sanan, jottei ohikävelevät oppilaat kuulleet sitä. Siitähän vasta juttu tulisi, jos joku saisi tietää minun olevan kaikenlisäksi arestissa. Tai ketään muuta kuin Jasmiinaa ei varmastikaan kiinnostaisi.

"Eiks sen pitäny loppuu jo?" Rasmus ihmetteli ja nosti mustan repun paremmin olalleen.

"Vast perjantaina", mutisin ja käänsin katseeni vaaleanpunaisiin sukkiini.

"Eli ylihuomenna, minkä takii voit vähän aikaistaa sitä. Tulisit nyt", poika aneli, ja nostin katseeni hitaasti takaisin Rasmukseen. Puraisin hellästi huultani ja pohdin, olisiko pojan ehdotus aivan mahdoton toteuttaa.

"Okei, mä tuun", huokaisin lopulta ja annoin leveän hymyn nousta huulilleni. Heti lauseen sanottuani, myös Rasmus alkoi hymyillä ja tuo näytti muutenkin jotenkin todella iloiselta. "Kai se on Linnealle okei?" varmistin, ja poika nyökäytti vain päätään. Tiesin, että Linnea saattoi olla hieman ihastunut Rasmukseen, joten toivottavasti en nyt pilaisi mitään, kun ilmestyisin paikalle. Linnea ei kylläkään ollut myöntänyt mitään, mutta näkihän sen jo kaukaa.

"Eiks meiän pitäny mennä kahville?" Linnean ääni kuului takaamme, ja pyörähdimme Rasmuksen kanssa ympäri. Olimme siis kävelleet äidinkielenluokalta naulakoille ja odottelimme Linneaa, joka oli eri tunnilla kanssamme.

"Joo, ja pyysin Nellin mukaan", Rasmus vastasi hymyillen, minkä takia Linnea siirsi katseensa minuun ja nyökäytti epävarmasti päätään. Tyttö ei kuitenkaan kääntänyt katsettaan pois minusta vaan jäi tutkailemaan minua. Näin Linnean katseesta ettei tuo oikein innostunut asiasta ja nielaisin hiljaa. Minun pitäisi keksiä jokin tekosyy, miksen pääsisi. Linnea halusi selvästikin viettää aikaa kahdestaan Rasmuksen kanssa enkä halunnut olla kolmantena pyöränä.

"Eiku sori, en mä voi ihan oikeesti tulla. Iskä tappaa mut, jos rikon arestii. Tää puhelimen takassaaminen oli jo sille kova paikka, ni tätä se ei kattois hyvällä", kiirehdin sanomaan ja laitoin käteni mustan hupparin taskuihin. Kaverit käänsivät katseensa minuun, ja Rasmuksen kasvoilla oli hieman pettynyt ilme, mutta Linnean huulille pyrki pieni hymy ja tyttö kiitti minua äänettömästi. Hymyilin tuolle takaisin ja nostin repun paremmin selkääni.

"Mut mehän voitas kaikki tulla teille", ruskeahiuksinen ja sinisilmäinen poika ehdotti, ja minun ja Linnean suut loksahtivat auki täsmälleen samaan aikaan. Vaikka todellakin haluaisin viettää aikaa kaksikon kanssa, en voisi kutsua heitä meille. Siihen oli parikin syytä: aresti ja vanhemmat. Äiti ja isä olivat molemmat juuri nyt niin kamalia ja ärsyttäviä etten haluaisi meille ketään ylimääräisiä.

"No totaa", sopersin ja aloin pyöritellä letinpäätä sormissani. "Se ei oo varmaankaan hyvä idea", jatkoin nolostuneena ja katsahdin minua vastapäätä seisovia ihmisiä nopeasti. "Meillä on vähän sotkusta eikä äiti oikee tykkää, jos vien kotiin kavereita ilmoittamat mitää", valehtelin ja yritin kuulostaa mahdollisimman pettyneeltä. Oikeasti äiti olisi varmaan innoissaan, jos toisin kavereita kotiin. Sonjan kuoleman jälkeen meillä ei ollut kauheasti kavereita näkynyt. Sitä ennen kylläkin meillä oli melkein joka ilta joku ja harvemmin kavereiden tulosta ilmoitettiin mitään.