One Flight Away

Luku 6 ~ "Ooks sä noin hurahtanu niihin teinipoppareihin?"

Helenen nk

Sami kurvasi mustan auton kotimme pihalle, ja avasin turvavyön. Kävimme miehen kanssa hakemassa kotimatkalla pitsat Nellin lempipitseriasta, koska halusimme näyttää tuolle, miten paljon hänestä välitimme ja että hän tulisi aina olemaan meidän pikkutyttö, vaikka taloon tulisikin vauva.

"Anna mä autan", Sami sanoi ja otti pitsalaatikot sylistäni. Käänsin katseeni aviomieheeni ja naurahdin pienesti.

"Vaikka mä oonkin raskaana, ni voin silti kantaa ne laatikot", tokaisin huvittuneena ja nappasin laatikot takaisin itselleni, minkä jälkeen avasin auton oven ja hyppäsin ulos. Tönäisin oven kiinni lantiollani, ja samalla kuskinpuoleinen ovi avautui eikä mennyt kauaakaan, kun Sami nousi ylös autosta.

"Tiedän", ruskeahiuksinen ja -silmäinen mies naurahti, sulki oven ja laittoi ovet lukkoon. "Kai sul on avain?" Sami varmisti ja kohotti tummia kulmiaan.

"Laukussa", vastasin ja lykkäsin valkoisen käsilaukun miehen syliin.

"Kiitos", tuo naurahti ja lähti laukkua tutkien kävelemään kohti ulko-ovea. Menin Samin perässä, ja mies sai juuri sopivasti oven auki, kun asetin jalkani viimeisen portaan jälkeen terassille.

"Täällähän on hyvä palvelu", sanoin hymyillen ja puikkelehdin vaaleansiniseen kauluspaitaan ja vaaleisiin kangasshortseihin pukeutuneen ihmisen ohi sisälle viileään taloon.

"Mitä vaan maailman kauneimmalle naiselle", Sami totesi matalalla äänellä ja tunsin läimäytyksen takapuolessani. Oli lähellä etten kiljaissut, mutta onneksi sain pidettyä suuni kiinni, koska Nelli olisi varmasti ihmetellyt, miksi kiljuin.

"No jopas, herra Joki käy näköjään päälle", virnistin ja otin varvasläpsyt pois jaloistani. "Nellii, tuu syömään! Tuotiin pitsaa", huusin ja suuntasin askeleeni keittiöön.

"Vähän täytyy", aviomieheni naurahti ja ilmestyi viereeni. Vilkaisin miestä päätäni pudistellen ja tönäisin tuota kyynerpäällä kylkeen.

"Just", tokaisin ja käänsin katseeni virnuilevasta miehestä aulaan, josta näkyi portaisiin. "Mä käyn hakemassa Nellin. Laita sä nää valmiiks", komensin ja kurottauduin painamaan huuleni Samin huulille ennen kuin marssin tuon ohi kohti portaita.

"Nelli, tuotiin pitsaa, tuu syömään", huhuilin tytön huoneen oven takana. Painoin korvani ovea vasten, mutta huoneesta ei kuulunut mitään ääniä. Kurtistin kulmiani ja koputin oveen toistamiseen. Odotin hetken, mutta en saanut vieläkään vastausta. Olipas outoa. Laskin käteni viileälle kahvalle, jonka painoin alas, minkä seurauksena ovi avatui. Kurkkasin sisälle hämärään huoneeseen ja hämmennykseni syveni entisestään, koska huone oli tyhjä. Nelli ei ollut siellä. Missäköhän tyttö oli? Pyörähdin ympäri ja jostain syystä avasin vauvanhuoneen oven. Katsoin sinnekin, mutta Nelli ei ollut sielläkään. "Sami, onks Nelli laittanu sulle jotain viestiä?" huusin miehelle alakertaan samalla, kun kävelin rappusia alas.

"Ei", mies vastasi lyhyesti. "Oisko pitäny?" Sami kysyi puolestaan minulta, kun astelin takaisin keittiöön. Ruskeahiuksinen mies näytti jotenkin kummastuneelta ja laski kädessään olleet aterimet alas. Kohautin olkiani ja huokaisin syvään, minkä jälkeen istahdin tummanruskealle tuolille. Nelli ei selvästikään ollut kotona, mutta ihmeessä tuo tyttö oli. Ei ollut lainkaan Nellin tapaista hävitä ilmoittamatta mitään.

"En mä tiedä, mutta Nelli oo kotona", parkaisin ja hautasin kasvot käsiini. "Mitä jos se on tuolla jossain ojassa hakattuna henkihieverissä?" huudahdin, ja ensimmäinen kyynel vierähti poskelleni.

"Heei, rauhotus nyt. Nelli on vaan lähteny kävelylle", lapseni isä koetti rauhoitella minua, ja tunsin pian käsien laskeutuvan olilleni. Sami hieroi olkiani kevyesti ja antoi pusun hiusteni joukkoon.