One Flight Away

Luku 14 ~ Olisiko elämä helpompaa, jos olisi kivi?

Nellin nk

En ollut nukkunut yöllä kahta tuntia enempää, koska ajatukset vain pyörivät päässäni aivan kuin ne olisivat pelanneet keskenään hippaa. Aamulla, kun kello soitti seitsemältä, kirjaimellisesti kierin alas sängystä. Aamua ei helpottanut yhtään se, että isä oli edelleen vihainen. En voinut ymmärtää, miten joku saattoi olla noin pitkävihainen. Tungin loput kirjat reppuun ja suljin vetoketjun, minkä jälkeen heitin repun selkääni ja vilkaisin itseäni nopeasti peilistä. Heijastavan pinnan kautta minua tuijotti vaaleahiuksinen ja sinisilmäinen tyttö, joka näytti enemmänkin zombielta kuin ihmiseltä. Olin laittanut sotkuiset hiukseni vain nutturalle ja jätin suosiolla ripsarin laittamisen välistä. Pudistelin pienesti päätäni, huokaisin syvään ja suuntasin askeleeni kohti alakertaa. Jos vain omatuntoni sen sallisi, jättäisin enemmän kuin mielelläni koulun tänään välistä, mutta kai sinnekin oli pakko raahautua.

"Mä voin Nelli viedä sut kouluun, koska siellä sataa", äidin ääni kuului keittiöstä heti kun olin saanut jalkani asetettua alakerran parkettilattialle. Kohotin kulmiani ja naurahdin hiljaa. Mistä lähin äiti oli innostunut kuskaamaan minua kouluun? Normaalisti joutuisin kävelemään opinahjoon, vaikka ulkona sataisi kissoja, koiria ja vanhoja akkoja.

"Okei", vastasin hieman hämilläni ja marssin eteiseen. Tiputin repun keskelle huonetta ja aloin etsiä kumppareitani, joista toinen oli tummansininen ja toinen punainen. Minun oli aivan pakko saada Robinin suunnittelemat hai-saappaat ja ne olivat kyllä parhaimmat kumpparit ikinä. Niin mukavat jalassa ja ihan söpötkin, omalla tavallaan. Etsimäni kengät olivat tietenkin kenkäkasan alimmaisena, joten siinä meni hetki ja ottaessani saappaita pois pinosta, koko kasa levisi ympäriinsä. Huokaisin syvään ja potkaisin osan kengistä takaisin nurkkaan, minkä jälkeen lykkäsin jalkani erivärisiin kenkiin. Saatuani vedenpitävät kumikengät jalkoihini, kävin hakemassa vaaleanpunaisen sadetakkini naulakosta. Ei ehkä sopinut täydellisesti yhteen kumisaappaiden värien kanssa, mutta ketä se haittaisi. Kiskoin takin päälleni ja suljin vetoketjun.

"Oletko Nelli valmis?" äiti kyseli ja ilmestyi eteiseen solmien vaaleita hiuksiaan ponnarille.

"Olen", totesin ja nostin repun käteeni, josta se päätyi oikealle olkapäälleni. Seurasin äitiä katseellani, kun tuo laittoi mustat kengät jalkoihinsa ja kävi hakemassa valkoisen takkinsa naulakosta.

"Voitko ottaa autonavaimet siitä lipaston päältä?" Helene pyysi ja osoitti sormellaan valkoista lipastoa. Käänsin katseeni naisesta kyseiseen huonekaluun ja mitään vastaamatta kävin hakemassa mustat avaimet ja heitin ne äidille, joka sai ne helposti kiinni. "Sitten mennään", äiti ilmoitti ja asteli ulos jättäen oven perässään auki.

"Onks sul kotiavaimet?" huusin äidille, joka vain nyökäytti päätään ja istahti kuskinpaikalle. Nyökäytin itsekin päätäni ja paukautin oven kiinni perässäni, minkä jälkeen juoksin autolle ja istahdin pelkääjänpaikalle.

"Saanen huomauttaa, että koulu on toisessa suunnassa", sanoin kummastuneena, kun äiti kääntyi risteyksestä vasemman sijaan oikealle. Nainen naurahti hiljaa, mutta ei vastannut mitään. Mihin äiti nyt oli menossa vai ajoiko tuo vain jotain toista reittiä koululle? "Hei, kuulitko? Mä myöhästyn tunnilta", hihkaisin ja levittelin käsiäni.

"Laitoin sun opettajalle viestiä, että olet ensimmäisen tunnin pois", äiti ilmoitti, ja suuni loksahti auki. Mitä tuo nainen nyt suunnitteli?

"Mitä sä nyt meinaat?" utelin ja tuijotin äidin sivuprofiilia.

"Meidän pitää puhua, mutta ennen sitä sä tulet mun kanssa ultraan", Helene tokaisi aivan normaalilla äänellä aivan kuin asia olisi täysin normaali.

"Häh? No en varmana tule! Mä jään tähän", huudahdin ärtyneenä, ja äiti vilkaisi minua nopeasti, mutta kiinnitti huomionsa kuitenkin takaisin liikenteeseen. "Kuulitko? Mä en halua tulla sun kanssa mihinkään ultraan. Mun tarvis mennä kouluun. Siellä on tärkeetä asiaa", jatkoin huutamistani saaden äidin huokaisemaan syvään. Nainen oli juuri vastaamassa jotain, mutta keskeytti aikeensa ja pysähtyi suojatien eteen päästämään pienen mustareppuisen pojan tien yli. Käytin tilaisuuden hyödykseni ja avasin turvavyöni, minkä jälkeen avasin oven ja hyppäsin ulos autosta.