One Flight Away

Luku 8 ~ "Vai lähetiks sil kuitenkin alastonkuvan?"

Nellin nk

Istuin koulun aulassa olevan pyöreän pöydän ääressä ja pyörittelin vaaleanpunaista lyijytäytekynää sormissani. Tajusin edellisen tunnin lopussa, että olin unohtanut tehdä matikanläksyt, minkä takia jouduin käyttämään hyppytuntini niiden tekemiseen. Toisaalta, eihän minulla muutakaan tekemistä olisi ollut, sillä kännykkäni oli tällä hetkellä paikassa, jonka todennäköisesti vain isä tiesi. Huokaisin syvään ja käänsin katseeni takaisin kirjaan, joka oli yksi iso ongelma. Matikka oli ihan ok silloin, kun siitä tajusi jotain. Lukiontehtävät vain olivat yhtä hepreaa, minkä takia kolmen tehtävän tekemiseen menisi tovi.

"Mikset sä vastaa viesteihin?" tuttu ääni keskeytti tekemiseni, ja nostin katseeni pois kirjasta. Siniset silmäni tavoittivat ruskeasilmäisen ja punahiuksisen tytön, joka istahti vastapäätäni olevalle tuolille ja laski mustan reppunsa vieressään olevalle tuolille.

"Koska iskä vei mun puhelimen", sanoin tylsistyneenä, ja Linnean suu loksahti auki.

"Miks?" tuo ihmetteli ja levitteli käsiään. "Ai sen takii, ku olit kännissä?" Linnea kysyi ennen kuin ehdin vastaamaan edelliseen kysymykseen. Nyökäytin varovasti päätäni, minkä takia Linnea naurahti, nojasi selkänojaan ja laittoi kädet puuskaan.

"Iskä oli ihan raivona", selitin ja pakotin itseni naurahtamaan. "En sitte tiiä, mikä sen ongelma on", jatkoin ja kohautin olkiani. "Mites sun isovanhemmat? Tykkäskö ne, kun sun juhlat vähän paisui?" tenttasin puolestani Linneaa, joka vain naurahti ja pudisteli pienesti päätään.

"Ne ei tiiä, et ne kemut vähän paisui. Eikä saakaa tietää", tyttö tokaisi itsevarmana, ja kohotin kulmiani. Miten ihmeessä Linnean isovanhemmat eivät olleet huomanneet mitään? Saiko Linnea muka siivottua koko talon alle päivässä? Tai oikeastaan vain parissa tunnissa. Sen vähän mitä muistan siitä illasta, niin talo ei todellakaan ollut missään maailman siisteimmässä kunnossa: joka puolella oli tölkkejä ja pulloja sekä joku oli saattanut oksentaakin jonnekin muualle kuin pyttyyn.

"Miten sä sait siivottuu koko sotkun?" kysyin silmät suurina ja tipautin kynän kädestäni vihon päälle.

"Rasmus tuli auttamaan", Linnea sanoi, ja huomasin, kuinka tytön huulille nousi pieni hymy.

"Rasmus?" varmistin, ja sain vastaukseksi pään nyökäytyksen. Jostain syystä leveä virne nousi huulilleni ja potkaisin tyttöä polveen. "Jaahas", virnistelin ja kohottelin kulmiani. Tapa, jonka olin oppinut Marcukselta. Olin ilmeisesti viettänyt liikaa aikaa kyseisen herran kanssa.

"Heei, mitään ei tapahtanu!" Linnea huudahti ja nojautui eteenpäin. "Jos et usko, ni voit ihan ite kysyy Rasmukselta", tuo jatkoi vakavana, mutta jälleen pojan nimen kohdalla tytön huulille pyrki väkisin pieni hymy. Linnea oli selvästikin ihastunut Rasmukseen. Enkä yhtään ihmettele, olinhan itsekin ihastunut kyseiseen poikaan jokunen vuosi sitten. Se ihastus sitten jäi, kun Rasmus muutti perheineen Ruotsiin, minkä takia poika ei käynyt samaa yläastetta kanssani.

"Okei okei, mä uskon", luovutin ja nostin käteni ilmaan, mutta virne pysyi kuitenkin huulillani. Linnea tuijotti minua hetken murhaavasti, mutta huokaisi pian syvään ja muljautti silmiään, minkä jälkeen nojasi jälleen selkänojaan ja laittoi kädet puuskaan.

"Mites muuten Marcus ja Martinus? Tykkäskö ne sun känniviesteist?" Linnea kysyi pitkän hiljaisuuden jälkeen, ja keskeytin matikantehtävien tekemisen. Nostin katseeni hitaasti Linneaan, joka tutkaili puolestaan minua ruskeilla silmillään.

"No joo ja ei", mutisin ja suljin vihon. En jaksanut enää keskittyä viimeiseen tehtävään, ja jos opettaja kyselisi jotain, niin sanoisin vain, etten osannut. "Marcus tais ol enemmän innoissaan niist ku Martinus", naurahdin saaden Linneankin naurahtamaan. "Laitoin niil anteekspyyntöviestin, mut en tiiä, onks ne vastannu siihen, koska iskä vei mun puhelimen. Mut toisaalt, ne lähetti mul eilen kimpun neilikoita, joten ehkei ne oo mulle vihasii mistään", pohdin ääneen, ja Linnean suu loksahti auki.