Nellin nk
Suljin vaaleanpunaisen repun vetoketjun ja nousin seisomaan. Päivän viimeinen tunti oli juuri loppunut, ja nyt olisin vapaa. Kaivoin kännykän shortsien takataskusta samalla, kun pujottelin pulpetteja ja tuoleja, jotta pääsisin luokan ovelle.
"Söpö taustakuva", ärsyttävä tytön ääni kuului aivan korvani juuresta, ja käänsin katseeni äänen suuntaan. Se oli virhe, koska katseeni kohtasi Jasmiinan vihreät silmät, ja huomasin tuon huulilla ilkikurisen virneen. Lukitusnäyttöni taustakuvana oli yksi niistä kuvista, joita otimme poikien ja Emman kanssa silloin, kun meillä kaikilla oli toisiinsa sopiva vaatetus.
"Kiitos", virnistin vastaukseksi ja koska en yhtään tajunnut Jasmiinan edelleen kurkkivan puhelinta olkani yli, avasin lukituksen ja nukkuvan Martinuksen kasvot ilmestyivät näytölle.
"No aaw, toi vast söpö onki! Voiks lähettää sen mullekin?" Jasmiina aneli ja äänestä päätellen tyttö oli aivan tosissaan. Pysähdyin siihen paikkaan saaden tuon ruskeahiuksisen ihmisenkin pysähtymään. Kohotin kulmiani ja naurahdin hiljaa. En todellakaan lähettäisi Jasmiinalle yhtikäs mitään.
"En todellakaan", tuhahdin ja muljautin silmiäni. "Ja mun pitää nyt mennä", ilmoitin ja jatkoin matkaani. Marssin Jasmiinan ohi jättäen tytön seisomaan yksinään keskelle käytävää. Ei kuitenkaan mennyt kauaakaan, kun kuulin lähenevät askeleet ja pian tuo itse pirulainen ilmestyi jälleen viereeni.
"Eks sä oo vähän itsekäs?" tyttö esitti kysymyksensä, ja tahaton naurahdus karkasi huulieni välistä. En minä ollut itsekäs. Suojelin ystävieni yksityisyyttä. Ja kuva päätyisi aivan sata varmasti Instagramiin, josta Martinus näkisi sen ja saisin poikien vihat niskaani. Joten ei kiitos.
"Ööö, en", huokaisin ja levittelin käsiäni, minkä jälkeen työnsin koulun ulko-oven auki ja astelin ulos viileästä koulurakennuksesta. Koska ulkona paistoi aurinko, kaivoin aurinkolasit reppuni etutaskusta ja asetin ne silmilleni. Paljon parempi, ei tarvinnut siristellä. "Ja voisit jättää mut rauhaan. Mee sun kavereiden luo ja kiusaa niitä", tokaisin ja pyörähdin ympäri, jotta näkisin takanani kävelevän ihmisen. Jatkoin kävelemistäni takaperin.
"Mä en jätä sua rauhaan ennen ku kerrot mulle kaiken Marcuksesta ja Martinuksesta sekä annat niiden numerot mulle. Tai siis niiden uudet numerot. Ne vanhat ei enää toimi", Jasmiina uhkaili, ja sai minut muljauttamaan silmiäni. Niin kauan, kun sydämeni löisi ja olisin muutenkin elävien kirjoissa, niin Jasmiina ei tulisi saamaan minulta minkäänlaista tietoa kaksosten elämästä.
"Mä en ikinä tuu antamaan sulle mitään tietoja poikien elämästä", sanoin päättäväisellä äänellä ja käännyin siten, että kävelin taas oikeinpäin. En halunnut kuunnella Jasmiinan urpusta enää yhtään enempää, joten aloin juoksemaan pois koulunpihasta.
Istahdin puiston penkille ja koetin tasata hengitystäni. Olin juossut melkein kilometrin yhteen putkeen ja se oli minulta erittäin suuri saavutus, varsinkin tässä helteessä. Laitoin repun viereeni penkille ja otin kännykän käteeni. En ollut saanut uusia viestejä, mutta päätin kuitenkin avata Whatsappin ja päädyin minun ja poikien ryhmäkeskusteluun.
Ette ikinä arvaa, mitä kamalaa tänään tapahtu?😱
Lähetin viestin ja jäin odottelemaan vastausta. Ei mennyt kuin hetki, kun viestin alle ilmestyi kaksi sinistä v-merkkiä eli sekä Marcus että Martinus olivat nähneet sen.
Pösilö:
Sulle ilmestyi finni nenänpäähän?😄
Taliaivo:
أنت تقرأ
One Flight Away
أدب الهواةJatko-osa kirjalle One More Second Nelli on palannut Suomeen, koska koulu alkaa. Lukio ei kuitenkaan ole niin helppoa kuin luulisi, kun kotona asiat on sekaisin eikä koulutoveritkaan ole välttämättä mukavimmasta päästä. Kaikenlisäksi parhaat kaverit...
