One Flight Away

Luku 20 ~ "Sehän oli lähinnä hauskaa"

Marcuksen nk

Vierestäni kuului unista mutinaa, jonka tunnistin kuuluvan Nellille. Raotin laiskasti toista silmääni ja käännyin selälelleni. Vilkaisin toisella puolellani nukkuvaa kaksikkoa, ja pieni hymy nousi huulilleni. Martinus oli kietonut kätensä Nellin ympärille ja haudannut kasvonsa tytön hiuksiin. Hinauduin hitaasti istumaan ja samalla kuulin, kuinka ulko-ovi aukaistiin eikä mennyt kuin hetki, kun se meni kiinni. Eteisestä alkoi kuulua kolinaa ja epäselvää mörinää ja pian kuulin lähenevät askeleet. Käänsin katseeni eteisen suuntaan, ja tajusin tuijottavani suoraan Nellin isän ruskeisiin silmiin.

"Huomenta", sopersin ja pakotin hymyn huulilleni. Sami näytti erittäin kummastuneelta ja kurtisti kulmiaan.

"Huomenta", mies vastasi lopulta. "Mites sinä siinä olet?" tuo kysyi ja tuijotti minua painostavasti. Nielaisin hiljaa ja tunsin, kuinka käteni alkoivat hikoamaan, minkä takia jouduin kuivaamaan niitä harmaaseen peittoon.

"Jäätii Martinuksen kans yöks", kerroin totuudenmukaisesti. "Nelli pyysi ja sanoi, et se olis okei", jatkoin yrittäen vierittää vastuuta Nellille.

"Joo, ei siinä mitään. Unohdin vaan ihan kokonaan, että olette tulossa", Sami naurahti ja kuulosti jo hieman iloisemmalta.

"Okei", vastasin lyhyesti. "Mitä kello muuten on?" vaihdoin puheenaihetta ja aloin etsiä katseellani jostain kelloa.

"Puolkymmenen se oli viimeks kun tarkistin", Nellin isä ilmoitti huvittuneena, ja nyökäytin vain päätäni.

"Kiitos. Ja ainiin, onnea uudesta perheenjäsenestä", toivotin, ja leveä hymy nousi huulilleni. Vaikkei Nelli hyppinytkään ilosta, kun kuuli uutisesta, päätin kuitenkin olla kohtelias ja onnitella tuoretta isää.

"Kiitos", Sami kiitti ystävällisesti ja otti seuraavaksi määränpääkseen keittiön. "Haluatko aamupalaa?" mies huuteli keittiöstä.

"Mikä ettei", vastasin ja samalla mahani murahti. Sipsit, suklaa ja jäätelö eivät näköjään olleet kovin ravitsevia iltapaloja, kun aamulla oli jo näin kova nälkä. Viskasin peiton pois päältäni ja nousin ylös patjalta. Puin lattialla olleet vaatteet päälleni, minkä jälkeen hiippailin keittiöön, jossa Sami keitti itselleen kahvia.

"Kumpi sä olitkaan? Nelli on kyl kertonu, miten teiät erottaa, mutta on kyllä osa mennyt vähän ohi", Sami kysyi naurahtaen ja laski valkoisen lautasen pöydälle. "Ota siitä vaan", mies jatkoi ja osoitti voileipäpinoa.

"Marcus", naurahdin ja otin yhden sämpylän käteeni.

"Niin mä vähän muistelinkin, mut en kehdannu sanoo mitää, ku olis kuitenki menny päin honkii", parhaan tyttöpuolisen ystäväni isä tokaisi ja otti jääkaapista sinisen tölkin, jossa oletin olevan maitoa. "Kahvia, teetä, kaakaota, maitoa, vettä, mehua?" mies luetteli varmaan kaikki mahdolliset juomavaihtoehdot tässä talossa ja kohotti kysyvästi kulmiaan.

"Kaakaota, kiitos", pyysin saaden Samin nyökäyttämään päätään.

Istuimme aivan hiljaa pöydän ääressä, Sami minua vastapäätä, ja söimme sämpylöitä. Jollain tapaa tilanne oli erittäin kiusallinen, mutta samalla jotenkin kauhean normaali. Tutkailin Samia tarkemmin ja tunnistin tuon ulkonäössä samoja piirteitä kuin Nellinkin ulkonäössä. Olin nähnyt Sonjasta vain kuvia, mutta niistä päätellen Nellin kaksoissisko muistutti kaksikosta enemmän isäänsä.

"Missäs Nelli ja... Ja...", Nellin isä aloitti, mutta unohti selvästikin veljeni nimen.

"Martinus", autoin naurahtaen miestä hädässä.

"Niin joo, Martinus. Missä Nelli ja Martinus on?" ruskeasilmäinen mies kysyi.

"Nukkuu tuol olkkarin lattialla", vastasin olkiani kohauttaen ja osoitin sormellani olohuoneen suuntaan.