Beautiful ;; Yoonkook ;; VALMIS☑️

Luku 3

Yoongin näkökulma

Tzuyu katsoo minua epäuskoisena.
"Sinä?" ,hän kysyy.
Nyökkään.
"Miksi? Ja onko sinulla muka rahaa sellaiseen?"

"Mä haluun auttaa sitä, se ei ois ansainnu tällästä. Ja kyl mä saan rahaa hankittua."

"Sinä olet kuitenkin vasta 19. Sellainen summa on aika paljon opiskelijalle"

"En opiskele enää. Valmistuin pari kuukautta sitte"

"Ai, no mutta silti. Se että maksat sen yksin tulee olemaan aikamoinen haaste."

"Kuinka paljon sellasesta leikkauksesta se sairaalamaksu muka on?"

"Tuhansia."

"MITÄ!?"

"Sanoinhan, se ei ole halpaa. Laitteet, kokeet, huippukirurgit. Niitä ei tipu taivaalta."

"No... Kuinka monta tuhatta suunnileen?"

"Ainakin kaksi tai kolme"

"Herranjumala..."

"Aivan. Sinuna miettisin kahdesti, olenko valmis maksamaan sellaisen summan leikkauksesta, jossa on melkoisen pieni todennäköisyys onnistua"

"Mut se voi onnistua?"

"Kyllä voi. Todennäköisyydet siihen ovat kuitenkin pienet. Siihen liittyy myös useita riskejä"

"Ai millasia?"

"Jungkookin aivoissa useat hermot ovat vaurioituneet, kuten myös tämän näköaisti. Yksikin virheliike ja sitten on turha edes uneksia hänen näkönsä palautumisesta. Myös verenvuotoriski on suuri. Kuten myös pysyvän aivovaurion"

"Mut teillähän on kaikki huippukirurgit vai mitä?"

"Jos leikkaus suoritetaan niin kyllä."

"O-okei..."

"Se on kuitenkin Jungkookin päätös haluaako hän sen leikkauksen, jos joku siis on valmis maksamaan sen"

"Kyllä mä oon."

"Selvä"

"Umm, kysyisin kans vielä yhtä juttua"

"Kysy pois"

"Mihin Jungkook menee tästä? Ei se yksinkää voi asua, onks sillä jotai lähisukulaisia tai jotain jonka luona se vois asua?"

"Katsoimme kaikki tiedot. Hänellä ei ole lähiomaisia."

"No onks sillä jotain ystävää?"

"Ei kuulemma. Mutta juttuhan on niin että hän on vasta 15-vuotias, joten todennäköisesti hän joutuu lastenkotiin taikka laitokseen."

"Okei... Pitäiskö meiän kysyy siltä siitä leikkauksesta?"

"Ehkä se voisi olla hyvä idea"

Nyökkään ja nousemme ylös. Kävelemme takaisin hissille ja menemme sillä toiseen kerrokseen. Hissin pysähdyttyä poistumme sairaalan käytävälle. Lähdemme kävelemään Jungkookin huonetta kohti.

Avaamme oven ja sen takana meitä vastassa on nukkuva Jungkook.
Tzuyu menee tämän luokse ja saa tämän hereille.
"Mitä?" ,Jungkook murahtaa ärsyyntyneenä.
"Meidän täytyisi puhua" ,Tzuyu sanoo.

Jungkookin näkökulma

"Puhua mistä?" ,kysyn edelleen ärsyyntyneenä.

"Siitä leikkauksesta"

"Mitä siitä? Mulla ei ole varaa maksaa sitä"

"No katsoskun Yoongi sanoi, että vois maksaa leikkauksen kun hän saisi rahaa"

"Ei se oo tosissaan?"

"Kyllä hän vaikutti olevansa ihan tosissaan"

"Ei herranjumala..."

"Kyse on vain siitä, haluatko sinä sen leikkauksen?"

"No tottakai"

Sitten hän alkaa selittää minulle kuinks pieni todennäköisyys leikkauksella on onnistua ja kuinka monta riskiä siihen liittyy. Olin valmis ottamaan jokaisen riskin, jos voisin saada näköni takaisin ja jatkaa tanssiuraani.

"Mut se voi siis onnistua?" ,kysyn.

"Kyllä."

"No sit mä haluan sen"

"Selvä, viime leikkauksesta sinun on odotettava ainakin kuukausi ennen seuraavaa."

"Joo, millon mä pääsen kotiin?"

"No tuota siitä emme ole vielä varmoja. Emme vielä tiedä minne sitten tästä menet"

"Miten nii?"

"Sinä olet alaikäinen. Etkä pysty muutenkaan asumaan yksin."

"No mihin mä sit meen?"

"Sitä emme ole vielä päättäneet. Joko sijaisperheeseen tai johonkin valtion laitokseen"

"Mä en halua uutta perhettä. Enkä mä halua laitokseen."

"Olen pahoillani mutta sinulla ei ole kamalasti vaihtoehtoja."

"Ummm, sori mut onks Yoongi täällä nyt?"

"On"

"Voitasko me puhua kahestaan hetki?"

"Toki. Minä odotan oven toisella puolella."

Sitten kuuluu askelia ja pian ovi aukeaa ja hetken päästä pamahtaa takaisin kiinni.

"Mistä sä halusit siis puhua?" ,Yoongi kysyy.

"No ummm... Mä mietin että voisinks mä muutta sun luo?"