Beautiful ;; Yoonkook ;; VALMIS☑️

Luku 4

Yoongin näkökulma

Yllätyn Jungkookin kysymyksestä. Raavin niskaani ja katson sitten häntä.
"No, en oo varma..." ,sanon hieman epäröiden.

"Tiesin ettei olis pitäny kysyä"

"Ei emmä sitä tarkottanu!"

"No mitäs sitte?"

"No siis mun kämppä ei ainakaa tällä hetkellä oo mitenkää kovin hyvässä kunnossa. Ja se on tosi pieni. Se on yksin mullekki tosi pieni."

"Ei se haittaa, ainakaa mua. Oo kiltti Yoongi"

"Mä en lupaa mitään. Mä voin harkita, mun pitää järjestellä siellä sitte aika paljon kaikkee...

"Kiitos"

Hymyilen, mutta muistan ettei Jungkook näe sitä.
"Vaik et nää, nii mä hymyilen"
Hymy nousee myös hänen kasvoilleen.
"Yoongi miltä sä näytät?" ,hän kysyy yllättäen.

"No ömmm, mulla on sellaset vähä mintun väriset hiukset. Mun pitäis vähä tasottaa niitä mut en oikeestaa jaksa. Mul on tummanruskeet silmät. Ja mulla on kuulemma 'kissamainen' hymy. Mä oon vaa 174 senttii pitkä ja öööh... Yleensä mulla on mustat tai muuten vaa tummat vaatteet päällä. En oikee osaa kuvailla itteeni paremmin"

"Sä vaikutat söpöltä. Haluisin nähä sut."

"Oh, no kiitos..."

"Näytänks mä iha perseeltä nyt?"

"Et. Tai no sulla on pari naarmuu ja mustelmaa sun naamassa ja sun hiukset on iha takussa. Ja sun silmät näyttää... elottomilta"

"Oon varmaa tosi edustava"

Naurahdan.

"Joo, mut Jungkook. Musta sä oot kaunis"

Huomaan punan nousevan hänen kasvoilleen.

"Kiitti..."

Ovi aukeaa ja katson siihen suuntaan. Siellä seisoo joku mieshoitaja. Hän astuu sisälle ja kertoo minulle, että vierailuaika on ohi ja että minun täytyy poistua. Nyökkän ymmärtäväisesti.

"Heippa Jungkook, tuun taas huomenna kattoo sua"

"Heippa"

Nousen ylös tuolilta ja se narahtaa ikävästi.

"Yoongi?" ,Jungkookin ääni sanoo.

Hymähdän ja käännyn ympäri. Jungkook pitää käsiään levällään kuin odottaen halausta. Ilman kummempia  ajatuksia menen, ja halaan tätä. Hän halaa minua takaisin ja hymyilen.

Hetken päästä irrottaudun ja hymyilen yhä.
Katsahdan vielä Jungkookiin ja sanon: "Tykkään tästä Jungkookista enemmän"

2 tuntia myöhemmin

Ennen kun tulin kotiin sairaalalta, päätin käydä hieman kaupungilla. Ostamassa jääkaappiin täytettä ja niin edelleen.

Avaan pienen kerrostaloasuntoni oven ja astun sisälle. Lasken kauppakassin eteisen lattialle ja riisun kenkäni ja takkini. Noukin myös postit lattialta. Laskuja kaikki.

Menen ahtaaseen keittiööni ja lasken postit pöydälle. Alan tyhjentää muovipusseja jääkaappiin ja muihin kaappeihin keittiössäni. Kun olen valmis, heitän muovipussin roskikseen ja menen olohuoneeseeni.

Suustani karkaa muutama kirosana kun katson sitä sotkua. Tyhjiä pulloja ja tölkkejä siellä täällä. Ties mitä roskia ja muuta paskaa lattialla, pöydällä, sohvalla.

Romahdan sohvalle istumaan ja huomaan vähän yli puolillaan olevan viinapullon olohuoneeni pöydällä. Katson sitä ja yritän kieltää itseäni avaamasta korkkia.

Vitut, se on vain yksi pullo.