Beautiful ;; Yoonkook ;; VALMIS☑️

Luku 9

Jiminin näkökulma

Seison Yoongin rappukäytävässä ja katson alas kun hän avaa oven. Pyydän päästä sisään ja hän katsoo minua hämmentyneenä, mutta samaan aikaan erittäin ärsyyntyneenä.
"Tiiät varmaa et tää ei oo paikka joho sun kuuluu tulla jos sul menee joku vituillee?"

"Ehhh, joo... Mut Yoongi oo kiltti, tarvisin nyt vähä jeesii."

"No mikä on nyt nii huonosti?"

"Kämppä meni alta..."

"Harmi"

Katson Yoongin olan yli kun tämä kääntää katseensa olohuoneeseen josta kuuluu jonkun ääni: "Yoongi!"
Yoongi huutaa takaisin:"Joo tää oli just lähös"

Yoongi katsoo minua kylmästi ja läimäyttää oven kiinni. Huokaisen. Kaivan puhelimen taskustani ja päätän yrittää vielä kerran soittaa Namjoonille. Ihme kyllä, hän vastaa.
"Jou Jimppaa! Homiee wazzup!"

"Ehhh, moi?"

"Siiz aervaa mitÄ?"

"No mitä?"

"Joku vithu pelle oli vieny mu puhelime mu vezzaa enkä löytäny sitä millää"

Huokaisen, Namjoon on sen verran kännissä että en edes yritä keskustella hänen kanssaan järkevästi.

"Ok kiva juttu"

Lopetan puhelun. Kieltämättä kännit ei kuulosta yhtään huonolta idealta tässä tilanteessa. Laitan siis puhelimeni taskuuni ja lähden lähimmälle bussipysäkille. Odotan jonkin aikaa ja bussi saapuu pysäkille.
Hyppään kyytiin ja odotan että bussi saapuu Namjoonin lähipysäkille.

Ehkä kymmenen minuutin bussimatkan jälkeen nousen bussista ja lähden etsimään oikeaa taloa. Lopulta tunnistan oikean asunnon kuullessani oven takaa kovaa musiikkia.
Soitan ovikelloa ja joku minulle tuntematon melko kovassa kännissä oleva tyttö avaa oven.

Namjoon huutaa olohuoneesta:"kUKA tUL!?"
Huudan takaisin:"Jimin!"

Pian eteiseen hoipertelee kukas muukaan kun itse Namjoon. Hän näyttää siltä, ettei olisi nukkunut päiviin ja hän on selkeästi todella kännissä.
Hän nojautuu jollain tasolla halaamaan minua, mutta ei meinaa pysyä edes pystyssä.
Työnnän hänet hieman kauemmas ja astun peremmälle asuntoon.

Talo on täynnä ihmisiä, kukaan hereillä olevista ei ole selvä. Lattialla lojuu pulloja, tölkkejä ja tupakan tumppeja. Muutaman minuutin välein joku nousee sohvalta ja menee keittiöön hakemaan lisää juotavaa. Päätän siis alkoholin toivossa itsekkin kävellä sinne.

Kun astun Namjoonin keittiöön on kuin olisin astunut sisälle alkoon. Otan joltain satunnaiselta pöydältä kaljapullon ja avaan sen. Vedän sen parilla kulauksella tyhjäksi.

~

Päivän edetessä juomia kuluu reippaaseen tahtiin. En ollenkaan tiedä mitä kello on. Itse Namjoonkin (Koittakaapa taivuttaa Jungkook tai Hoseok tolleen, se kuka onnistuu saa mult mun sipsit)  on sammunut sohvalleen lonkerotölkki kädessään.
Otan seinästä tukea etten kaadu ja hoipertelen aivan kaatokännissä eteiseen. Yritän etsiä kenkiäni kymmenien muiden seasta. Lopulta saan molemmat kenkäni käteeni ja puen ne jalkaani.

Avaan oven ja astun rappukäytävään. Kävelen portaat alas. Ilta on ilmeisesti jo melko pitkällä, sillä on jo melko hämärää. Ilma on myös aika viileä. Ilman varsinaista päämäärää lähden kävelemään ympäri pääkaupunkiseudun katuja.

~

Matkan aikana olen selvennyt jo hieman, vaikkakin puheeni sammaltaa yhä ja en oikein pysy pystyssä. Ilman, että varsinaisesti suunnittelin, olen saapunut turhankin tutuksi käyneelle alueelle. Tästä on ehkä muutama sataa metriä Yoongille. En tunne tästä osasta kaupunkia oikeastaan muita joten lähden kävelemään Yoongin asunnolle.

Avaan alaoven ja tilaan hissin. Sen saapuessa, astun sisään ja painan kuudennen kerroksen nappia. Hetken päästä hissi on kuudennessa kerroksessa. Astun ulos ja menen Yoongin ovelle. Epäröin hetken ja soitan ovikelloa. Menee hetki kunnes Yoongi avaa oven. Hän katsoo minua ja ennen kun ehdin edes sanoa mitään, hän jo sulkee oven edestäni. Huokaisen ja istun alas nojaten seinään. Painan pään polviini ja ilman, että edes huomaan, nukahdan.

~

Ilmeisesti nukuin jonkin aikaa sillä herään kun ovi kolahtaa. Räpyttelen silmiäni vain erottaakseni Yoongin seisomassa yläpuolellani. Hän katsoo minua erittäin oudolla ilmeellä.

"Jimin mitä helvettiä sä täällä vielä teet?"