Beautiful ;; Yoonkook ;; VALMIS☑️

Luku 20

Jungkookin näkökulma

Olen saanut jotain lääkettä jonka avulla saan nukuttua, sekä lisää kipulääkkeitä.

Uneni keskeyttää oven aukeaminen ja Yoongin innostunut ääni.

"JUNGKOOK! Pääset siihe leikkauksee nii pian ku oot terve!"

"Siis häh?' ,kysyn vielä melko väsyneenä.

"Sen voi maksaa osissa!"

"Eli- Sä ja Jimin voitte maksaa sen?"

"Joo!"

Hymyilen ja Yoongi juoksee halaamaan minua. Halaan häntä takaisin.

"Jungkookilla on ainoastaa flunssa ja se rintakipu johtuu vain kylkiluumurtumista jotka eivät ole vielä kokonaan parantuneet. Pidämme häntä täällä tarkkailussa yön yli mutta huomenna hän pääsee kotiin."

"Millon pääsen siihen leikkaukseen?"

"No odotetaan ainakin että paranet tästä. Parin viikon sisään jos se saadan silloin järjestettyä"

Yoongin näkökulma

Hymyilen ja juttelen siitä leikkauksesta vielä hetken lääkäreiden sekä Jungkookin kanssa. Puhelimeni soi.

"Vastaan tähä nopeesti"

Painan vihreää luuria ja menen oven toiselle puolelle.

"Haloo?"

"Moi Yoongi, mis sä ja Jungkook ootte?"

"Sairaalalla. Tuu äkkii tänne. Mul on mahtavii uutisii!"

"Okei, mul menee joki vartti"

"Joo ootan täs aulas."

"Joo moikka"

"Moro"

Lopetan puhelun ja menen takaisin huoneeseen.

"Jungkook, Jimin tulee kans tänne. Venaan sitä tossa aulassa. Koita vaikka nukkuu sen aikaa"

"Okei"

Hymyilen ja menen aulaan odottamaan Jiminiä.

Istun penkillä hetken aikaa kunnes liukuovet aukeavat ja sisään astuu valkoiseen bomberiin pukeutunut blondi. Nousen ylös ja kävelen tätä vastaan.

"Moi Yoongi"

"Moi Jimin"

"Miks te tääl ootte?"

"Jungkookil alko sattuu sen rintaa nii paljo et tultii tänne"

"Onks sil jotai vakavaa?"

"Ei onneks. Sil on vaa flunssa ja sit sitä sattu rintaa ku ne sen kylkilyymurtumat ei oo kokonaa parantunu ja se o yksiny nii paljo"

"Aa no hyvä. Mis se nyt on?"

"Siel jossai tutkimushuonees, se saattaa nukkuu"

"Okei, mennäänks sillä aikaa vaikka syömää. En ehtiny syyä"

"Joo tietty. Mihi mennää?"

"Mäkkii?"

"Se o aina hyvä vaihtoehto"

Naurahdamme ja lähdemme ulos. Menemme autolleni ja alamme ajaa lähimmälle McDonaldsille.

Ajamme sisäänajoon ja tilaamme ateriat itsellemme. Saamme ne hetken kuluttua ja ajamme pois. Menemme McDonaldsin viereisen supermarketin parkkipaikalle ja ajamme auton satunnaiseen parkkiruutuun. Alamme syödä.

Saatuamme syötyä, heitämme kääreet harmaan volvoni lattialle.

"No mitäs sit?"

"No mä aattelin käyä vielä siel sairaalal kattoo Jungkookii ja sit mennä vaa himaa. Se joutuu olee siel sairaalas nyt tän yön mut se pääsee huomenna kotii"

"Okei no käy mulle"

"Juu"

Käynnistän autoni ja alan ajaa takaisin sairaalalle.

Sinne ei kestä kauaa ajaa ja parkkeeraan autoni. Astun ulos ja Jimin tulee perässäni. Kävelen sisälle sairaalaan ja ilmoitan hoitajalle millä asialla olemme. Hän johdattaa meidät Jungkookin huoneeseen. Hän istuu sängyllään.

"Hei Jungkook, Yoongi ja Jimin tulivat"

Hän hymyilee ja kääntyy ovelle päin.

"Moi Jungkook"

"Moi Yoongi"

"Millanen olo sulla on?"

"Vähän parempi, väsyttää"

"Okei. No koita levätä, pääset jo huomen kotii"

"Joo"

"No mut me ollaan alkamas lähtee nii nähään sit huomenna"

"Joo tietty, tuutteks hakee mua sit vai?"

"Joo mä ainaki. Mulla ei ois muutenkaa töitä huomenna nii voin olla kotona sun kaa"

Jungkook hymyilee ja nyökkää. Kävelen hänen luokseen ja halaan häntä. Hän halaa minua takaisin.

"Heippa, nähään huomenna"