Beautiful ;; Yoonkook ;; VALMIS☑️

Luku 6

Jungkookin näkökulma

Makaan sängylläni tylsistyneenä. Käännyn kyljelleni ja huokaisen. Olen edelleen hieman allapäin eilisestä, Yoongi lupasi tulla...

Samalla hetkellä ovi aukeaa ja kuulen nopeita sänkyäni lähestyviä askelia. Pian tunnen jonkun halaavan minua.
Käännyn toiselle kyljelleni, mutta tämä henkilö halaa minua yhä.
"Äööh moi?" ,sanon.

"Jungkook anteeks etten tullu eilen... Mulle tuli- muuta..." ,ääni jonka automaattisesti tunnistan Yoongiksi.

"Ai mitä muuta?"

"Mun oli ihan pakko siivoo ja muutenki järjestellä mun kämppää ja käyä kaupassa ja nii ees päi"

"Aaa, okei"

"Oon oikeesti pahoillani, mun olis pitäny sanoo sulle-"

"Hei Yoongi ei se mitää"

"Mut jos sua yhtää lohduttaa, nii sain mun kämpän jotenki parempaa kuntoo, sit ku pääset täältä nii haen sut meille"

"Siis? Saanks mä muuttaa sun luo?"

"Enks mä nii just sanonu"

Hymyilen leveästi ja halaan Yoongia.

"Kiitos, oikeesti."

"Eipä mitää, millon pääset kotii?"

"Ihan lähiaikoina kuulemma"

"Okei, kiva. Voin käydä kysymässä tosta vastaanotosta vaik heti"

"Käy vaa"

Kuulen kuinka tuoli liikahtaa ja ovea kohti kulkevia askeleita. Pian ovi kolahtaa ja jään sängylle odottamaan Yoongia.

~

Ovi aukeaa voimalla ja sitä seuraa minua lähestyviä juoksuaskelia.
"Sä pääset tänää kotii!"

"Oikeesti!?"

"Joo!"

"Pakataan sun kamat ja voiaan lähtee. Sut kyllä haetaan vielä johonki tarkastuksee mut muuten ollaa valmiita lähtee!"

"Okei, no jos sä pakkaat mun kamat sillä aikaa ku oon siellä tarkastuksessa. Ei siinä varmaa kovin kauaa mee"

"Okei, käyn sanomassa et hakee sut sinne. Mitä sul on täällä?"

"En tiiä mitä mulla säästy ehjänä siitä kolarista. Voit varmaa kysyy noilta hoitajiilta."

"Okei, no mä käyn"

Nyökkään ja pian ovi kolahtaa jälleen.
Ei kuitenkaan mene kauaakaan, kun ovi aukeaa jälleen ja joku kävelee luokseni.

"Selvä Jungkook. Yoongi lähti hakemaan tavaroitasi ja sillä aikaa me voisimme käydä siinä tarkastuksessa"

"Mitä siinä tehään?"

"No siinä kolarissa sinulta murtui käsi, olkapää ja kaksi kylkiluuta. Katsotaan ovatko ne yhtään paremmassa kunnossa"

Nyökkään.

"Uskotko voivasi kävellä?"

"Ehhh, en oo ihan varma"

"Selvä, jos pystyt hieman siirtyä ihan istualtesi vähän vasemmalle niin saisin autettua sinut tähän pyörätuoliin."

Nyökkään ja nousen hieman vaivalloisesti istumaan. Vien jalkani sängyn reunan yli. Nousen jotenkin seisomaan, vaikka en pysty seisomaan täydellä painolla. Se hoitaja auttaa minut pyörätuoliin ja alkaa viedä minua jonnekkin.

~

Tarkastus saadaan valmiiksi, ei siinä tehty muuta kun kyseltiin juttuja ja katsottiin miten luuni ovat parantuneet. Kuulemma suhteellisen hyvin, vammojen vakavuuteen nähden. Minulla olisi kahden viikon päästä joku kuvaus aivoistani. Se kieltämättä jännittää minua.

Pian ovi aukeaa ja ovelta kuuluu Yoongin ääni:"Onks Jungkook valmis?"
Hoitaja vastaa hänelle:"Juu on, kahden viikon päästä on sitten ne kuvaukset."

"Okei, onks mulla jotain muuta mitä mun pitää muistaa tai nii?"

"No annan teille paketin kipulääkkeitä. Niitä saa ottaa kaksi päivässä, jos kipu menee sietämättömäksi voi ottaa kolme."

"Okei, no kiitos. Me varmaa aletaa täst lähtee"

"Selvä, miten te menette?"

"Mä tulin mun autol"

Jähmetyn. Sanon automaattisesti:"Mä en tuu auton kyytiin."

"Jungkook ei hätää mä oon hyvä kuski."

"Oli mun isäki, mut ei kaikki muut siel oo"

"Jungkook mä lupaan, sulle ei käy mitään. Se on lyhyt matka."

"Mua pelottaa..."

"Mä ymmärän, mut lupaan et mitään ei käy."

"Oikeesti lupaa!"

"Joo joo, mä lupaan. Mut mennäänkö?"

"Okei... Mä en voi oikee kävellä nii voiksä vähä auttaa?"

"Joo tottakai"

Yoongi auttaa minut jaloilleni tutkimuspöydältä. Hän vie toisen kätensä lantioni ympärille ja minä otan tukea hänen hartiastaan. Oikealle puolelle rintaani sattuu aina hieman kun astun sen puolen jalalla. Yoongi ohjaa minua eteenpäin ja saan jatkuvasti kuulla häneltä että meinaan törmätä johonkin.

Saavumme lopulta ulos, en ole ollut ulkona kolarin jälkeen. Raikas ilma ja lempeä tuuli tuntuvat raikastavilta vasten kasvojani. Hymyilen ja pysähdyn hetkeksi. Yoongi naurahtaa ja jatkaa ohjaamistani eteenpäin.

Kuulen pienen piippauksen ja sen jälkeen auton oven avautuvan. Yoongi auttaa minut sisälle autoon ja alan hermostua. Vaikka kyllä luotan Yoongiin ja hänen ajotaitoihinsa, ahdistaa autossa olo minua silti.

Yoongi sulkee oven ja tulee pian kuskin paikalle.
"Saaks sä sun turvavyön ite kiinni?

"Ehh, kai mä saan"

Etsin turvavyön käteeni ja säädän sen kanssa jotain. En saa sitä kiinni joten Yoongi sulkee sen puolestani. Hymyilen hänelle pienesti ja lasken käteni syliini.

"Jungkook sulla ei oo mitää hätää, lupaan että sulle ei käy mitää"