Luku 5

323 60 12
                                    

Yoongin näkökulma

Herään sohvaltani ja ensimmäiseksi päähäni pistää jäätävä kipu. Minulla ei ole aavistustakaan mitä kello on, mutta veikkaan että on aamu taikka aamupäivä. Alan muistella eilistä. Taisin juoda enemmänkin kun vain yhden pullon.
"Voi jumalauta..." ,mumisen.

Nousen istumaan ja huokaisen turhautuneena. Lähden kävelemään keittiöön. Pengon keittiön kaappeja ja löydän viimein etsimäni särkylääkkeet. Pistän kaksi niitä suuhuni ja nielen ne veden kera.

Istun hetken keittiöni pöydän ääressä ja tuntuu että oloni ei helpotu ollenkaan. Kävelen takaisin olohuoneeseen ja heittäydyn sohvalle makaamaan. Päätän yrittää nukkua hetken, jos se auttaisi.

3 tuntia myöhemmin

Herään sohvaltani ja oloni on jo vähän parempi. Haahuilen puhelintani kädelläni ja lopulta noukin sen lattialta. Avaan näytön ja katson kelloa.
"Voi vittu!" ,huudahdan kun näen kellon olevan jo 16.45.
Sairaalan vierailuaika päättyy 16.00.

Kiroan itsekseni. Olen laittamassa Jungkookille viestiä ja sanomassa että olen pahoillani, mutta muistan ettei hänellä ole puhelinta. Lyön käteni otsaani.

Kerta en pysty enää tänään mennä näkemään Jungkookia, voisin tehdä jotain hyödyllistä. Päätän siis nousta sohvaltani ja kävellä keittiöön. Haen sieltä muovipussin ja päättäväisesti alan kerätä pulloja ja muita roskia olohuoneestani. Voisin kai edes yrittää saada asuntoni näyttämään läävän siasta asumiskelpoiselta.

Mitään viiden tähden hotellia tästä ei saisi väkisinkään, mutta kai minä nyt hieman voisin panostaa kun tänne sentään muuttaa kanssani joku.

Jungkookin näkökulma

Makaan sängylläni. Aika tuntuu kuluvan naurettavan hitaasti. Huokaisen, ja ovi avataan. Kuulen askelia ja pyörien pyörimistä maata vasten.

"Hei Jungkook, toin sinulle ruokasi" ,joku hoitaja sanoo.

"Siis, onks nyt jo ruoka-aika?"

"Kello on 17.00, eli kyllä"

"Mut... Vierailuaikaha on sit jo loppunu..."

"Niin on. Odotitko jotakuta?"

"No tavallaan joo..."

"Ai, no ehkä hänelle vain tuli kiire"

"Nii... Onha sillä muutaki elämää ku rampata sairaalassa mun takii"

"Niin... Milloin sinä muuten pääset kotiin?"

"En mee kotiin. En tiiä vielä minne meen."

"Ai... Anteeksi"

"Ei mitää. Se jonka piti tulla käymään täällä, olisin halunnu kysyy siltä että voisinks muuttaa sen luo..."

"Ai, jos haluat voimme kyllä soittaa hänelle-"

"Ei mulla oo sen numeroa."

"Ai, no kyllä hän varmaan huomenna tulee"

Mumisen vain jotain vastaukseksi. Sitten tämä hoitaja auttaa minua syömään ruokani. Sen jälkeen hän poistuu.

Jään yksin istumaan sängylleni ja tuijottamaan sokeasti en mihinkään.

Yoongi ei sitten tullutkaan tänään...

Beautiful ;; Yoonkook ;; VALMIS☑️Where stories live. Discover now