Beautiful ;; Yoonkook ;; VALMIS☑️

Luku 10

Yoongin näkökulma

Olin juuri lähdössä kauppaan. Maito oli lopussa joten minun oli tarkoitus käydä ostamassa lisää. Sanon heipat Jungkookille ja suljen oven. Lähes automaattisesti rappukäytävään astuttuani näen jonkun istuvan maassa. Tunnistan hänet Jiminiksi.
"Jimin mitä helvettiä sä täällä vielä teet!?"

Hän katsoo väsyneillä ja itkuisilla silmillä minuun. Hän nousee seisomaan, mutta horjahtaa ja ottaa seinästä tukea.

"Jimin ooksä kännissä?"

"En! Tai siis, ehkä, joo, en tiiä!"

"Et sä tosissas oo montaa tuntii vaa istunu täällä"

"Niih..."

"Voi jumalauta Jimin... Okei tehään nyt näi, mä käyn kaupassa ihan nopeesti nii oota sä tässä. Okei?"

Jimin nyökkää. Tilaan hissin ja menen alimpaan kerrokseen. Menen ulos ja kävelen ripeästi aivan talon viereiseen markettiin. Nappaan pienen korin ja alan lastata sinne kaikkea mitä nyt saattaisi tulla tarvitsemaan. Lopulta menen kassalle. Maksan ostokseni ja poistun kaupasta muovipussi kädessä.

Menen takaisin rappuuni ja hissillä kuudenteen kerrokseen. Ja siellähän Jimin edelleen on. Huokaisen.
Avaan oveni.
"Okei no, tuu sit sisälle"

Jimin tulee perässäni eteiseen ja riisumme molemmat kenkämme.
"Mee vaik keittiöö oottaa teen koht jotai syötävää"
Jimin nyökkää ja kääntyy eteisestä keittiöön kun taas itse menen olohuoneeseen.

Katson sohvalla istuvaa Jungkookia ja menen hänen luokseen. Kosketan hellästi hänen olkapäätään ja hän säpsähtää pienesti.
"Tuutko syömään?"

"Okei"

Hymyilen ja autan Jungkookin ylös sohvalta. Hän ottaa minusta tukea kävellessän mutta inahtaa kivusta.
"Sattuuks sua?"

"Joo"

"Ota sellanen kipulääke mitä sait sieltä sairaalasta."

Jungkook nyökkää ja jatkamme kävelyä keittiöön. Jimin istuu pöydän ääressä katse alas painettuna.
Autan Jungkookin häntä vastapäiselle tuolille kun taas itse alan tehdä meille kolmelle nuudeleita.

Huomaan sivusilmällä kuinka Jimin tuijottaa Jungkookia. Saan nuudelit tehtyä ja ojennan molemmille pojille kupit. Lasken myös oman kuppini pöydälle. Istun Jungkookin viereen.

Jimin alkaa hiljaa syödä.
"Jungkook?"

"Juu?"

"Onks sun kädet vielä kipeet?"

"Ei oikeestaan. Mut ne siellä sairaalassa sano et niitten pitäis parantuu aika nopeesti."

Me molemmat hymyilemme.
"Pystyksä syömään ite?"
Jungkook naurahtaa.
"En tiiä, voihan sitä yrittää. Varaudu sit siivoomaan paikkoja."

"Varaudun, ei pieni sotku haittaa. On tää kämppä ollu pahemmassaki kunnossa ku pari nuudelii pöydällä."

Jungkook ottaa puikot käteensä ja onnistuu murtuneeseen käteen ja sokeuteen nähden syömään melko hyvin. Hieman sotkuahan siitä tulee, mutta me vain nauramme sille. Jimin pysyy hiljaa koko sen ajan kun syömme.

"No ehh, jos mennää olohuoneesee nii voin Jimin laittaa sulle vaik patjan."

Hän vain nyökkää. Menemme kaikki kolme olohuoneeseen ja säädän Jiminille patjan lattialle. Annan hänelle lakanat ja peiton ja tyynyn.
Saatuaan kaiken valmiiksi hän riisui likaiset mustat farkkunsa ja hupparinsa pitäen päällän vain T-paidan. Hän menee patjalle makaamaan ja yrittää ilmeisesti nukahtaa.

Minä ja Jungkook:kin (Vittu että voi oikeinkirjotus kusta ;-; MITEN SÄ MUKA OIKEESTI KIRJOTAT TON) alamme mennä nukkumaan. Juttelemme kuitenkin vielä hetken niitä näitä kunnes lopulta menen peittoni alle ja käännyn kyljelleni kasvot Jungkookiin päin. Hän tulee itse lähemmäksi minua ja painaa päänsä rintaani.
"Mulla on kylmä" ,hän sanoo.

Hymyilen pienesti ja silitän hänen selkäänsä. Hän hengittää minua vasten kunnes hänen hengityksensä muuttuu tasaiseksi tuhinaksi. Annan suukon tämän otsalle ja hymyilen.

"Voi sua pientä"

~

JA JOKU NYT HANKITTE MULLE JONKUN TOLLASEN YOONGIN MULLE TÄNNE NYT HETI >:c