Beautiful ;; Yoonkook ;; VALMIS☑️

Luku 8

Yoongin näkökulma

Herään sohvaltani. Käännän kylkeäni ja Jungkook nukkuu vieressäni edelleen. Hymyilen hänelle pienesti. Venyttelen käsiäni hieman ja nousen sitten ylös. Noukin lattialta eiliset vaatteeni ja puen ne päälleni. Otan applen läppärini pöydältäni ja istun se sylissäni takaisin sohvalle.

Avaan näytön ja kirjaudun sisälle. Menen internettiin ja alan etsiä vapaita työpaikkoja. Naputtelen konetta jonkin aikaa kunnes kuulen Jungkookin lausuvan nimeni. Käännän katseeni näytöstä häneen.

"Huomenta"

"Mmmhm, huomenta"

"Nukuitko hyvi?"

"Joo iha"

"Oisiks sä halunnu aamupalaa?"

"Joo vaikka"

"Okei no oota siinä nii haen keittiöstä sulle jotai"

Jungkook nyökkää. Lasken koneen viereeni ja astelen keittiööni. Otan kaapista leipää ja laitan siihen levitettä.
"Haluutko kahvia!?"

"En tarvi!"

Päätän kuitenkin keittää itselleni kupillisen kahvia. Odotellessani kahvin valmistumista laitan leipätarvikkeita takaisin kaappiin.
Kaadan kahvin kuppiini ja lisään siihen tilkan maitoa.

Menen takaisin olohuoneeseen ja istun Jungkookin vierelle. Lasken kahvikuppini alas ja käännyn häneen päin.
"Mä tein sulle leivän"

"Ai, kiitos."

"Eipä kestä"

"Ehh, sori musta on kauheesti vaivaa"

"Ei oo, ja haluun vaan auttaa"

"Miks sä ees haluut auttaa mua?"

"Kosk tarviit apuu."

"Ai..."

"No mut jos nyt syöt tän leivän?"

Jungkook nyökkää. Hän avaa suunsa ja autan häntä haukkaamaan palasen leivästään. Lopulta hän saa syötyä leivän kokonaan ja otan koneenu takaisin syliini.
"Mitä sä teet?"

"Mä koitan ettii parempaa työpaikkaa. Mut koitan kattoo sellast missä voisin olla kotona mahollisimman paljon. Ettei sun tarvis olla yksin."

"Ai, ihanasti ajateltu."

"Mmm, se on vaa vähän haastavaa. Koitan myös kattoo sitä palkkaa. Jos saan enemmän palkkaa pääset nopeemmin siihen leikkaukseen."

"Miten se palkka muka siihen liittyy?"

"Ne tekee sen heti ku mulla on varaa maksaa se."

"Aaa, okei"

Selailen ilmoituksia vapaista työpaikoista. Silmääni pistää yksi ilmoitus. Se on myyjän työ melko läheisessä kaupassa. Ainoa ongelma on työajat, 9-19. Toisaalta pitempien päivien johdosta myös palkka on melko korkea, myyjän työhön nähden.
"Jungkook?"

"Nii?"

"Ku tässä on yks työilmotus-"

"Juu?"

"Se on melko lähellä ja siinä on aika hyvä palkka, mut melkosen pitkät työpäivät"

"Ai kuinka pitkät?"

"No tota 8-19, kymmenen tuntii"

"Ne on aika pitkii"

"Tiiän. Saisin ne rahat tästä kasaan tosi nopeesti, nii haittaisko se sua jos ottasin tän työn?"

"No, ei se kai..."

Hymyilen ja halaan häntä.

"Mä lupaan et heti ku saan ne rahat kasaan nii pääset siihen leikkauksee. Sit voit jatkaa kouluu ja sit kaikki on paremmin"

"Mmm, niin kai."

"Onks kaikki hyvin?"

"Tää vitun onnettomuus pilas ihan kaike..."

Huokaisen ja vedän Jungkookia lähemmäs itseäni.

"Voi sua..."

Jungkook nojaa päällään olkapäähäni ja nyyhkäisee. Silitän hänen hiuksiaan ja annan hänen vain olla siinä. Koitan saada hänen olonsa edes vähän paremmaksi.

Yhtäkkiä ovikello soi. Huokaisen turhautuneena.
"Sori Jungkook käyn kattoo kuka siel on"

Hän nyökkään ja nostaa päänsä olkapäältäni. Nousen seisomaan ja kävelen eteiseen. Avaan oven ja oven takana seisoo joku jota en todellakaan odottanut siellä näkeväni.
"Yoongi mulla on vähä tilanne päällä, pääsenks sisää?"
En vastaa mitään tuijotan häntä vain hämmentyneenä.

Mitä helvettiä hän täällä tekee?