Beautiful ;; Yoonkook ;; VALMIS☑️

Luku 7

Yoongin näkökulma

Hieman alle vartissa olimme jo saapuneet tutun kerrostalon parkkipaikalle. Huomasin Jungkookin kasvoista selkeästi sen, että häntä ahdisti. Parkkeerasin auton ja katsoin Jungkookia.
"Ollaan perillä" ,sanoin ja avasin turvavyöni. Autoin myös Jungkookia avaamaan omansa. Hän hymyilee minulle. Nousen autosta ja suljen oveni. Kierrän toiselle puolelle ja autan Jungkookin ulos autosta. Suljen senkin oven ja lukitsen auton.

Autan jälleen Jungkookia kävelemään paremmin.
"Meillä on hissi nii ei tarvii kävellä portaita"
Jungkook nyökkää.

"Monennessako kerroksessa sä asut?"

"Kuudennessa"

"Okei"

Avaan alaoven ja autan Jungkookin sisälle rappukäytävään. Kävelemme hissille ja onneksemme se on jo alhaalla. Menemme hissillä kuudenteen kerrokseen ja kaivan avaimeni valmiiksi. Hissin ollessa perillä, astumme takaisin rappukäyvään.

Avaan asuntoni oven ja autan Jungkookin sisälle ahtaaseen eteiseenu. Riisumme kenkämme ja ohjaan Jungkookin olohuoneeseen. Istumme sohvalleni.
"Sun kannattaa varmaan olla makuullaan" ,sanon.

"Okei"

Nousen itse sohvalta ja autan Jungkookin makuulteen.

"Sattuuks sua mihinkää?"

"Ei paljoo"

"Okei, sano heti jos sua rupee sattumaa minnekkää"

"Juu sanon."

"No umm, haluisitko jotain syötävää?"

"No mulla on kyllä vähän nälkä"

"Okei no voin mennä käymään kaupassa, haen vaikka jotai nuudeleita?"

"Voinko tulla mukaa?"

"Sun pitäis kyllä levätä.."

"En haluu olla yksin"

"Se kauppa on 20 metrin päässä, mulla menee vaan hetki"

"Yoongi jooko..?"

"No okei, tilataan vaikka pizza"

Jungkook hymyilee kiitollisesti. Otan puhelimeni taskustani ja tilaan meille pizzan yhdestä lempipizzeriastani.

Kun odotamme pizzaa, istun alas ja nojaan sohvaan.

"Jungkook?"

"Nii?"

"Sitte ku meen töihin nii joudut olee aina päivät yksin tääl"

"Ai niiku koko päivän?"

"No riippuu työajoista. Tarviin töitä et saan rahaa siihen sun leikkaukseen."

"Aaa, okei."

"Mut hei, sitten ku se leikkaus on ohi nii kaikki on paremmin."

"Mut se tuskin onnistuu. Sä kyl kuulit mitä ne sano."

"Nii... Mut Jungkook mä uskon, että se onnistuu."

"Ai miks muka?"

"En tiiä, mut ainaki mä haluun uskoo."

"Mmm..."

Juttelemme vielä jonkin aikaa, kunnes ovikello soi. Menen avaamaan. Saan pizzan, pizzakuski saa rahat. Menen takaisin olohuoneeseen ja lasken pizzalaatikon pöydälle. Käyn vielä keittiössä hakemassa veitsen, kaksi lasia ja pullon coca-colaa jääkaapista.

Olohuoneessa leikkaan pizzan ja kaadan colaa laseihin. Otan pizzan palasen käteeni ja haukkaan siitä palan. Katson Jungkookia ja tajuan ettei hän pysty syömään kunnolla.

"Ainii ethä sä pysty syömää ku sul on noi kädet paskana"

Jungkook naurahtaa ja tulee sohvalta alas melko kömpelösti. Hän istuu maahan ja nojaa sohvaan.

"No jos sä autat"

Syön nopeasti viimeiset haukut pizzastani ja otan sitten laatikosta toisen palan. Vien sitä Jungkookia kohti ja hän vaistonomaisesti avaa suunsa. Hän haukkaan palasen siitä ja hymyillen syö sen.

Syömme ja juomme loput ja lopulta istumme vierekkäin olohuoneeni lattialla. Jungkook nojaa olkapäähäni ja näyttää hyvin väsyneeltä. Pian hän haukottelee kuuluvasti ja sulkee silmänsä.

"Jungkook älä vielä nukahda. Levitän ton mun sohvan et siihen mahtuu kaks."

Hän haukottelee uudestaan.
"Mmhm, mua väsyttää."

"Muaki vähän. Mut voin auttaa sut vaikka tohon tuolille nii laitan tän sohvan meille"

Jungkook vain nyökkää. Autan hänet jaloilleen lattialta ja autan istumaan nojatuoliin joka huoneen nurkassa sijaitsee. Alan itse levittää sohvaani. Haen vielä kaapista Jungkookille tyynyn, peiton, tyynyliinan ja pussilakanan. Omani olivat sohvalla jo valmiiksi.

Laitan kaiken valmiiksi ja katson sen jälkeen Jungkookia. Suloista, hän on nukahtanut istualteen. En viitsi herättää häntä joten varoen nostan tämän sohvalle. Lasken hänet alas ja peittelen hänet. Riisun itseni boxereille ja menen hänen viereensä. Annan nopean suukon hänen otsalleen ja kuiskaan: "Hyvää yötä"

Toivon todella, että kaikki olisi paremmin.