Beautiful ;; Yoonkook ;; VALMIS☑️

Luku 28

*YOONGIN FLASHBACK JATKUU* (TÄÄ LUKU ON YOONGIN NÄKÖKULMASTA)

Muistan kuinka paljon itkin sen oikeudenkäynnin jälkeen. Mulla ei ollu sillon ketään, mä olin täysin yksin. Oli mulla kavereita joo, mut ne oli vaan niitä ihmisiä joiden kaa vietin aikaa ku en halunnu juoda yksin.
Nyt varmaa mietit et: miks mä tosta noin vaa myönsin syyllisyyteni?
Olin vaa niin loppu, en halunnu olla siinä kunnossa. Mä en halunnu olla se joka hakkaa ihmisiä teholle ja juo rahansa ja tunteensa viemäristä alas. Mä jouduin vankilaan, kun mä olin 18. Mut siitä en haluu puhua. Se on jotai mitä en haluu muistaa.

Kun pääsin vankilasta pois, ajattelin että nyt mä jätän viinan, alotan elämän. Pysyin kuivilla ehkä viikon. Sitten laskut, ihmissuhteet ja mun kokoajan heikkenevä mielenterveys rupes olemaan liikaa mulle. Siitä lähti mun vielä vähän rajumpi päihteiden käyttö. Sekaannuin jossain kohtaa huumeisiin, mut osasin vetää rajan siihen et en rupee käyttämään. Mitä nyt pilvee polttelin sillon tällön, mut alkoholissa ja tupakassa se lähinnä pysy. Niihin aikoihin tapasin Jiminin. Yhessä meillä kulu alkoholii iha reippaaseen tahtiin ja no loppujen lopuks se suhde päätty vähän ikävästi.

En ollut koskaan kertonut niistä bileistä, Kihyunista tai siitä että olen ollut vankilassa, kenellekkään. Edes Jimin tai vanhempani eivät tienneet. Jotenkin häpesin koko asiaa, enkä vain halunnut muistaa sitä.

"Herranjumala"

"Mmmm, että sellanen on sit se mun tarina"

"Sulla on varmaa ollu iha kauheeta"

"Kieltämättä"

"Miten sä sit pystyit lopettaa?"

"Ku mä tapasin sut. Mä muistan, mut oli heitetty jostai ulos ku olin sammunu sinne. Mulla oli iha vitunmoinen darra ja olin kävelemässä kotiin. Sit mä näin kuinka joku auto ajo iha päin vittua ja törmäs toiseen autoon."

"Meiän auto."

"Nii. Sit näin kuinka se toinen auto sytty palamaan ja toisen auton etuikkunan läpi lensi joku"

"Mä"

"Ilmeisesti. Päätin että soitan ambulanssin, ja sit tein niin. Lähin pois sieltä ennenku ne tuli"

"Miks?"

"Koska olin varma et poliisitki tulee sinne, ja niitä välttelen viimeseen asti"

"Aaa"

"Mut meiän pitäis alkaa varmaa jo nukkumaa"

"En haluu mennä vielä nukkumaa, haluun jutella sun kaa, ku oot huomenna kuitenki koko päivän töissä"

"Aww, voi ei. No voidaan me jutella vielä hetki. Mistä haluisit puhuu?"

"Ummm, no tota mul ois kysymys"

"Kysy pois"

"No ku mulla on se leikkaus, nii JOS se onnistuu, nii mitä me sit tehään?"

"Ai miten nii?"

"No asutaanks me vielä sitte yhessä?"

"Tottakai. Jos siis vaan haluut"

"Tietenki mä haluun! Mietin vaa et sit ku oon parantunu nii sithän mä tavallaan pärjäisin omillani"

"Ehkä sä. Mut musta tuntuu et mä en enää pärjäis ilman sua. Susta on tullu mulle ihan mittaamattoman tärkee."

"Niin sustaki mulle"

"Eiku Jungkook ihan oikeesti. Mä en tiiä missä olisin ilman sua, enkä haluu ees ajatella sitä."

"Yoongi mä olisin kuollu ilman sua. Sä pelastit mun hengen."

Hymyilen ja suutelen Jungkookia nopeasti. Hän painaa päänsä rintaani ja silitän hänen pehmeitä hiuksiaan.

"Niin taisin tehä. Ja arvaa mitä. Se on ollu parasta mitä oon koskaan tehny"

JA HEI TE BROUS SIELLÄ, Vähä surullista ilmottaa mut tää oli viimenen osa ennen sitä Jungkookin leikkausta. Sit on se osa ja sit pari sellasta lisäosaa. Sit tää ficci ois valmis :(💕