Beautiful ;; Yoonkook ;; VALMIS☑️

Luku 17

Jungkookin näkökulma

Menen kiinni Yoongin kylkeen ja hymyilen hänelle. Pian kuitenkin minua rupee jälleen yskittämään ja alan yskiä voimakkaasti. Rintaani rupeaa sattumaan ja tartun kiinni siitä.

"Onks kaikki ok?"

"Mun rintaan sattuu"

"Tarviitko kipulääkkeen?"

"Joo kiitti"

Yoongi nousee ylös. Hän tulee pian takaisin ja ojentaa minulle pillerin ja lasillisen vettä. Vedän ne kurkustani alas ja kiitän Yoongia.

"Sano jos tarviit jotai muuta"

"Joo"

"No mut, koita nyt levätä"

Nyökkään ja menen kyljelleni. Suljen silmäni ja yritän nukahtaa. Rintaani kuitenkin sattuu yhä. Koitan vaihtaa asentoa jotta kipu hellittäisi, mutta se ei toimi.

"Mua sattuu"

"Äh, pitääks meiän lähtee sairaalaan?"

"En tiiä. En ainakaa pysty nukkuun ku mu rintaan sattuu"

"Koita nousta ylös nii lähetään sairaalalle"

"Okei.."

Hapuilen Yoongia ja saan pian kiinni tämän kädestä. Hän auttaa minut pystyyn.

"Okei tota oota hetki nii haen mut auton avaimet"

"Voiaanks mennä kävellen?"

"Muuten sanoisin joo, mut oot kipee ja tuolla alkaa tulla jo aika viilee."

"Mä en haluu mennä autolla"

"Mä tiiän. Sinne sairaalalle ei oo pitkä matka, oot turvassa mun kaa"

"No... okei"

Yoongi ohjaa minut eteiseen. Istun alas ja hän lähtee hakemaan avaimiaan. Kun hän saapuu puemme ulkovaatteet ja menemme rappukäytävään. Menemme hissillä alas ja kävelemme Yoongin autolle. Hän auttaa minut istumaan ja sulkee turvavyöni puolestani. Pian hän istuu viereiselleni paikalle ja käynnistää auton.

Minua alkaa jälleen yskittää. Alan yskiä voimakkaasti ja rintaani sattuu jälleen. Lopetettuani yskimisen en saa kunnolla henkeä. Hengitän nopeasti, mutta silti henki ei kulje.

"Jungkook onks kaikki hyvin?"

"Mä.. en saa henkee"

"Ahistaaks sua vai?"

"Eiku en- en vaa saa henkee..."

"Okei mennää sit äkkii"

Yoongi alkaa ajaa todella lujaa sairaalalle.

"Yoongi älä jooko aja näin lujaa!"

"Äää anteeks!"

Hän hidastaa vauhtia ja hymyilen hänelle pienesti.
Noin kymmenen minuutin päästä saavumme sairaalalle. Yoongi parkkeeraa autonsa ja auttaa minut ulos. Otan kiinni hänen kädestään ja lähdemme yhdessä kävelemään sisälle.

"Käyn tossa tiskillä tai tossa pyytää apua, oota tässä, tuun ihan just takasin"

"Joo"

Istun muoviselle penkille. Inhoan sairaaloita, kamalia muistoja. Hypistelen tuulitakkini hihaa, muistaakseni se oli harmaa.

Yoongi tulee pian takaisin ja istuu viereeni.

"Mitä ne sano?"

"Täällä on tänään kuulemma aika kiire ja kauhee ruuhka. Ne tutkii sut heti ku niil on aikaa, et kuulemma oo hengenvaarassa et saatetaan joutuu oottamaan hetki"

"Kuinka kauan suunnillee?"

"No ehkä jopa tunteja"

"Joudutaanks me vaa oottaa täällä?"

"Nii ne sano, ne kutsuu sut sinne heti ku ne voi."

"Eiks me voida tulla huomenna takas?"

"No tottakai me voitas... Mut haluun oikeesti sut vaa mahollisimman nopeesti kuntoon"

"Mä en haluu olla täällä"

"Tiiän, en mäkää."

Yoongi siirtyy tuolilla lähemmäksi minua ja kietoo käsivartensa hartioideni ympärille. Nojaan häneen ja suljen silmäni. Hän silittää hiuksiani.

"Rakas, kyl me saahaan sut kuntoo"