new adopted girl

~16~

~Ivy nk~
"niin?" kysyin yoongilta, joka oli yllättävän läehllä, jopa niin lähellä että olin kaapeissa kiinni. Tuo katsoi minua suoraan syvälle silmiin. Poskilleni laskeutui pieni puna, samassa laskin katseeni Yoongista jalkoihini. Yoongi virnisti minulle ja otti askeleen taaksepäin. "ei mulla ollu mitää asiaa, kuha vaa kiusasin" Vastasi tuo hetken kuluttua. "okei?" kysyin hiukan hämilläni . Ympärillämme oli paljon porukkaa, varmaankin Yoongin kavereita? Kuulin kuinka pari tyttöä kuiskivat jotain. Päätin kuitenkin olla huomioimatta ja käännyin talaisin kaappiani päin. Nappasin kaapista matikan kirjan ja suljin oven. Yoongi ja porukka katosi ympäriltäni kellon soidessa ja lähdin matkaamaan kohti luokkaani, missä muut varmaankin ovat jo. Koulun loputtua lähden jo edeltä kotiin. Yoongilla olisi vielä tunti koulua. Matkalla kotiin mietin Yoongia. Entä jos hänellä oikeasti olikin asiaa? Jos hän on huomannut? Pian pääsin valkean kaksikerroksisen omakotitalon pihaan. kävelin ovelle ja alokn kaivamaan takkini taskusta koti avaimia. Avasin oven ja astuin sisälle. Potkin kenkäni jalasta lattialle ja takkini riisuin naulakkoon. Reppuni heitin portaiden viereen ja suuntasin keittiöön. Otin jääkaapista mehua ja valmistin itselleni leivän. Tutkin syödessä puhelintani. Hetken kuluttua Yoongi tuli kotiin ja tulee keittiöön. En kuitenkaan nosta katsettani puhelimesta. Söin leipäni ja suuntasin yläkertaan.Samalla nappaan reppuni portaiden vierestä. Lasken reppuni seinän viereen ja menen pöytäni ääreen. Joku astuu huoneeseeni.

~Yoongi nk~
Astuin sisälle Ivyn huoneeseen ja huomasin tuon kirjoittamassa pöydällään jotain. Varmaankin päiväkirjaa? Menin istumaan tuon sängylle. Ivy sulkee nopeasti vihkonsa ja piilottaa sen pöytänsä laatikkoihin. Hän kääntyy penkillään minuun päin ja kysyy "oliko asiaa?" ja pakko myöntää säikähdin tuon nopeita eleitä. Pyöritän vain päätäni.

~Ivy nk~
Katselen sängylläni istuvan Yoongin tummia silmiä. Miten jollakin voi olla niin ihanat silmät? Tai miten joku voi olla edes noin komea? Hetkonen?? Mitä minä oikein taas ajattelen??? Katselen yhä Yoongin silmiä. Tuo huomaa kumminkin sen. Tunnen kuinka muutun hetkessä punaiseksi. Lasken katseeni nopeasti käsiini. leikin paitani helmalla. Miten onnistun aina muuttumaan Yoongin edessä punaiseksi? Yoongi vain naurahtaa, tunnen kosketuksen kasvoillani. Yoongi nostaa kasvoni hänen kasvojen korkeudelle. Katselen tuon pehmeän näköisiä huulia, mieleni tekisi vain painaa huuleni tuon huulia vasten. En kumminkaan tee niin. Yhtäkkiä Yoongin kasvot tulevat lähemmäs minun kasvojani ja tunnenkin jo tuon täydellisen pehmeät huulet omillani...

No täs ois nyt uus osa pitkään aikaan. Mjn motivaatio on vähä harhaillu, mut yritän kirjottaa ainaki yhen osan joka viikko. Kiva jos tykkäätte ja kiitos iha sikana yli 400 lukukerrasta💖💖💖