~31~

177 20 7
                                    

~Ivy nk~
Meidän kiihkeän hetkemme Yoongin kanssa pilasi Jin ja tuon vanhemmat. Eli kai niin sanotusti minun isovanhempani... Mummolta tippui lasi lattialle, niik että se pirstaloitui pieniksi sirpaileiksi ympäri huoneeni oven ympäristöä. Irrottuaduimme molemmat toisistamme ja jäimme tuijottamaan isovanhempia, kun heidän suut oli ammollaan ja he katsoivat meitä ihmeissään. Eli Jin ei kertonut tätä asiaa... Kiva, nuo isovanhemmat tulevat vihaamaan minua, liekkö vihaavat jo nyt. Katsoimme heitä hetken. Tai no minä ainoastaan, Yoongi puhui äänettömästi Jinin kanssa viitaten että veisi nuo pois paikalta. Hetken kuluttua Jin vihdoin tajusi ja lähti kuljettamaan heitä pois huoneesta. Jäimme kahden huoneeseen. Yoongi tutkaili kasvojani, tarkoituksena lukea ajatukseni ja siinä tuo taisi onnistua. Hän levitti kätensä merkiksi, että voisin mennä tuohon kiinni. Hetken empimisen jälkeen päätän kuitenkin mennä tuon syliin. Pomppasin suoraan tuon syliin ja hän kietoi kätensä ympärilleni tiukasti, hyvin tiukasti. Rauhoituttua Yoongi päästi irti minusta ja hyppäsin takaisin sängyn reunaan istumaan. Katsoin ovelle kunnes päätin avata suuni "Mitä sä mietit niist" "Öö noo siis en tiiä" tuo vastaa. Päätän vain nyökätä vastaukseksi, en nimittäin kehtaa sanoa tuosta mitään mitä ajattelen. "pitäiskö meiä siivota tuo?" Yoongi kysyy huomatessaan minun tuijottaessa lasin sirpaleita oveni edessä. Vastaukseksi päätän vain nyökätä päätäni ja nousen sängyltä etsimään rikka kihveliä ja harjaa.

Isovanhemmat poistuivat illalla talosta, ja no sen aikaan olin vain maannut huoneessani sängyn pohjalla. Esitin Yoongille nukkuvani, ettei hän koko ajan olisi kanssani, niin se voisi olla isovanhempiensa kanssa. Itse en kehdannut tuota tehdä. En halunnut juuri nyt olla heidän piirissään. Ajatukseni keskeytti huoneeni oveen koputus. Painoin nopeasti silmäni kiinni ja esitin nukkuvaa. Ovi aukeaa ja näen joka tapauksessa käytävästä tulevaa valoa suljettuihin silmiini. "Ivy" kuulen rauhallisen äänen, jonka omistaa Hobi. En päätä vastata vaan esittää nukkuvaa. Kuulen kuinka ovi sulkeutuu ja askeleet hiipuvat portaisiin takas alakertaan. Vihdoin en kuule enää askeleita joten voin avata taas silmäni. Nousen sängylleni istumaan ja tuijotan vain tyhjää seinää.

Kello saapui yhdeksää illalla, jolloin päätin viimein nousta sängystäni alakertaan. Suihkussa oli  jo tänään käynyt, joten ei tarvitsisi käydä siellä. Päätin kuitenkin lähteä vain ulkoilemaan tuonne pimeyteen. Huoneesssani kävin vaihtamassa mustat collarini ja vaalean punaisen hupparin takaisin päälleni. Hiukseni laitoin vain nopeasti poninhännälle (kuvassa kaikki nuo)

Vaatteet vaihdettuani nappasin pöydältä valkeat kuulokkeeni ja lähdin alakertaan

Oops! This image does not follow our content guidelines. To continue publishing, please remove it or upload a different image.

Vaatteet vaihdettuani nappasin pöydältä valkeat kuulokkeeni ja lähdin alakertaan. Laitoin valkean niken takkini päälle (alla olevassa kuvassa) ja pinkit kengät (ylemmässä kuvassa collareiden kanssa)
Nappasin vielä avaimet pöydältä ja poistuin talosta pimeään ja kylmään ulkoilmaan.

Kävellessäni kuuntelin spotifystä musiikkia, joista muistui perheeni mieleen. Se kuinka paljon heitä kaipaan yhä. Mieleeni muistuu myös Erican ja Sofian lähettämä kirje. Miksi he ovat minulle niin ilkeitä? Ja miksi uhkailevat satuttavansa Yoongia? Jos Yoongi on koulun pahin kiusaaja, jota Reta ja Lina sanoivat, jota en tosin usko, miten he uskaltavat sanoa satutavansa häntä?

Olen juuri saapunut puistolle, jossa silloin näin sen pojan avuttomana makaamassa. Katsoin puhelimestani kelloa. Vähän yli kymmenen. Huomaan myös Yoongin soittaneen parikymmentä kertaa ja monta viestiä myös. Päätin katsoa nuo viestit.

Yoongi honey😘:missä sä oot?
Yoongi honey😘:vastaa!!
Yoongi honey😘: Eihä sulle oo käyny mitäää???
Vastaamaton puhelu henkilöltä Yoongi honey😘
yms...

Minä: Joo oon kunnossa, oon kävelyllä

Lähetin tuolle viestin ja vaihdoin musiikin, sen jälkeen päätin jatkaa matkaani.

Olen taas puistolla, mutta vuorostaan olin menossa kotia päin. Päässäni pyöri kävisinkö tuolla puistossa. Hetken miettimisen jälkeen päätän kieltäytyä ja jatkamaan kotiin matkaani. Saavuttuani kotipihalle ulkona oli todella pimeää ja kaikkialla talossa oli pimeää. Päätin sammuttaa musiikin ja katsoa kelloa. 00.00. Hupsis aika kauan menikin tuolla ulkona. Avaan oven lukosta ja astun pimeään sekä hiljaiseen taloon. Hiippailen hiiren hiljaa portaita ylös huoneeseeni. Juuri Yoongin huoneen kohdalla kolahdan seinään ja päästän pienen äänähdyksen. Tuo ei tainnut kuulla, ei ainkaan näkynyt. Ehkä nukkumassa? Jatkoin matkaa huoneeseeni. Sytytän pimeään huoneeseeni valot ja suljen oven perässäni. Lasken kuulokkeet ja puhelimen pöydälle. Vaihdoin vaatteeni harmaisiin shortseihin ja mustaan yli suureen t-paitaan. Olin sammuttanut valot ja hipsinyt sängylleni. Laitoin puhelimen laturiin ja päätin palata minun ja Yoongin chattiin.

Minä:Joo oon kunnossa, oon kävelyllä
Nähnyt:

Silmä luomeni alkoivat tuntua raskailta. Hetken aikaa tuijotin puhrlintani kunnes vihdoin päätin alkaa nukkumaan.



Joo tää ei oo mikää kovin ihmeellinen osa, mut kiva jos tykkäsitte ja kertokaas omia mielipiteitä, kiitos😗

new adopted girlWhere stories live. Discover now