new adopted girl

~24~

~Yoongi nk~
Jimin saa päivähoitajan, kun muut ovat koulussa ja töissä. Tuo tulisi kuulemma viikonloppuna ekalle vierailulle. Viikonloppuun olisi enää muutama päivä. Päivä alkaa vaihtumaan iltaan. Kaikki olemme kokoontuneet omiin oloihimme. Itse kävin vessassa ja nyt olen matkalla Ivyn huoneeseen. koputan huoneen oveen, en kuule minkään näköistä ääntä, joten raotan huoneen ovea. Huomaan Ivyn istumassa pöytänsä ääressä varmaankin kirjoittamassa jotain. Takkustan tuon luo ja halaan tuota takaapäin ja laitan pääni hänen olkapäälleen. Tuo taisi säikähtää, nimittäin säpsähti ja sulki nopeasti vihkonsa, luultavasti päiväkirjan. Yhtäkkiä ovi aukeaa ja sisään astuu...

~Ivy nk~
Ovi aukeaa ja Yoongi on yhä kiinni minussa. Jin ja Namjoon... Yoongi irrottautuu nopeasti minusta ja käännyn heihin päin. "Vositteko kertoa mitä täällä tapahtuu?" Namjoon kysyy. Yoongi selittää heille että olemme yhessä ja he ymmärtävät sen. "Olemme tienneet koko ajan että teillä on jotain" Jin sanoo hiukan irvuillen. "MISTÄ?!" huudahtan, mutta se kuulostaa enemmän kiljaisulta. "Olette koko ajan kahdestaan javnukut Yoongin kanssa lusikassa ja olette ulkona kahdestaan" Jin selittää, Namjoon päätyy vain nyökkäämään. Minä ja Yoongi katsomme heitä suut ammollaan, noinko selvästi olemme näkyneet. mutta emme onneksi koulussa. Kukaan minun kaverini ei tiedä asiasta mitään. Kukaan meidän koulusta ,paitsi Jackson ja Taeyang, Yoongin kaverit. Jin ja Namjoon jättävät meidät kahdestaan, mutta sanoivat kertovansa Hoseokille ja muille tässä talossa asuville. Naurahdan hieman Yoongin kanssa. Tuo tulee lähemmäs minua ja lopulta tunnen tuon huulet omillani. Vihdoin tämä ei ole enää salaisuus perheeltä.

Kello alkoi lähestyä kymmentä yöllä. Olimme molemmat Yoongin huoneessa. Makoilin peiton alla, minulla oli nimittäin sika kylmä. Minua pelottaa yhä uudelleen ja uudelleen että jään kiinni Yoongille minä hetkenä hyvänsä ja hän jättäisi minut ja olisin taas yksin. Kuten ennenkin

_________________________

Kun vielä asuin New Yorkissa, Minulla oli poikaystävä nimeltä Mathias. Hänellä oli vaaleat hiukset, Vihreät silmät ja kroppa oli täydellinen. Rakastin häntä enemmän kuin ketään muuta, kaikki kuitenkin muuttui ja asia riistäytyi käsistä. Mathias joutui vakavaan auto-onnetomuuteen ja menehtyi siinä. Masennuin vakavasti ja aloin viiltelemään, se oli ainoa tapa unohtaa kaikki, mutta vain hetkeksi. Jäin siitä kiinni kavereilleni ja he hylkäsivöt minut. Minua alettiin kiusaamaan masennukseni takia. Olin aina yksin. Tulin melkein joka päivä koulusta kotiin itkien hakatuksi tulemisen takia. Äiti tuki aina minua
_________________________________

Katselen Yoongia suoraan silmiin. Hän tuhisee suloisesti nukkuessaan. Itse en saa unta ja pyörin vain sängyllä. Päässäni pyörii vain se sairas Mark... Kuinka älöttävä ihminen joku voisi olla? Jatkan sänygssä pyörimistä, kunnes yhtäkkiä kädet vartaloni ympärillä. Lihaksikkaat kädet vetävät minua itseensä ja kääntävät ympäri. Katson suoraan Yoongia. Vaikka on pimeää, huomaan tuon aukinaiset silmät, jotka tuijottavat minua. Painan pääni Yoongin rintaa vasten. Tunnen Yoongin otteen tiukkenevan minussa ja pian hän pussaa minua otsalle ja jättää huulensa siihen. Siinä on rauhallista ja hyvä olla. Silmä luomeni alkavat käydä raskaiksi. Suljen silmäni, Kuulen Yoongin rauhallisen tuhinan korvassani, joka rauhoittaa minua. Pian nukahdan itsekkin tuon lämpimään ja turvalliseen haliin

Ja tässä taas ois vähä uutta osaa, mua väsyttää iha sikana nii en keksiny mitää enää. tulkaas kertoo kommiin mielipiteitä :))