new adopted girl

~41~

Itku varoitus😭. Jos olet herkkä surulliselle älä lue.

~Ivy nk~
Katselen ikkunasta pois lähtevää Siiriä. Meillä oli niin kivaa, mutta myös kerroin hänelle menneisyyteni hänelle, joten uskon että olen luovuttanut luottoni häneen.

Olin sairastunut kuumeeseen, joten joutuisin jäämään kotiin, en pääsisi kouluun härnäämään Bobbya matikan tunneille. Eveäkään en näkisi. Hän lähtee ylihuomenna lomailemaan muualle Koreasta ja en todellakaan olisi terve vielä silloin.

Olin hipsinyt takaisin sänkyni syvyyksiin peittoni alle. Katson tietokoneelta jotain sarjaa, kunnes huoneeni ovi aukeaa. Yoongi? "Mitä sinä täällä teet? Sinunhan pitäisi olla koulussa?" Sanon. "Jää  mielummin tän kuuman pakkauksen kanssa kotiin" Yoongi sanoo. Nyt voin sanoa, omi  kirjaimellisesti tuli kuuma. "Ei sinun tarvitse" Yritän ängätä vastaan, mutta tuloksetta. Yoongi nimittäin saa tahtonsa läpi, jos vain niin itse haluaa ja tällä kertaa taisi haluta. Hän kömpi viereeni peiton alle. Sydämeni jätti lyöntejä lyömästä, voisin kuolla tähän tilanteeseen. Min vitun kuuma Yoongi valitsee mielummin sairaan tytön kuin kaverinsa.

Olimme nukahtaneet sänkyyni peittoni alle. Yoongin kädet olivat tiukasti ympärilläni. Yritin kääntyä mahdollisimman varovasti etten herättäisi tuota. Onnistuin. Kasvoni kohtasivat nukkuvan Yoongin kasvot. Hän oli niin suloinen nukkuesssaan. Hänen huuliensa välistä pääsi pientä tuhinaa, joka oli todella suloista. Hänellä on todella pitkät ripset. En ole koskaan ajatellut katsovani hänen ripsiään, mutta nyt minä ne näin. Hänen tumma hiussuortuva valui kasvoille. Siirsin nuo takaisin pois kasvoilta.

Istuin sänkyni reunalla Jinin mitatessa kuumettani. Kello jotain vähän yli neljän.
"Sun kuume on laskenu vähän, mutta et pääse vielä kouluun huomenna" Jin ilmoittaa kun on lukenut kuumemittarin lukeman. Nyökkään vain vastaukseksi.

~Yoongi nk~
Kävelen tuttuja pimeitä katuja rööki suussa. Kadut olivat käyneet vuosien varrella tutuiksi.  Pakko myöntää Ivy ei tiedä että poltan, mutta parempi niin, hän varmaan jättäisi minut sen takia.

Olen saanut juuri poltettua kun näkö kenttääni saapuu todella tutun näköinen tyttö. "Hei, onks Ivy kotona?" Siiri kysyy. "Joo on mut se on kipeenä" Sanon. Ja hän vain nyökkää. "No voinks vaik jäähä sun seurakses?" Tuo kysyy. Päätän vain nyökätä ja jatkaa matkaani tuo minua lyhyempi tyttö vierellä. Vaikka Siiriä en kunnolla tunnekaan, niin uskon sen olevan hyvä ihminen. "Missä sä niinku oikeesti asut?" Kysyin. "Ööö Suomessa" Tuo vastasi. Suomi? Hirmu oudon kuuloinen paikka, no ehkä se on kiva. "Onko se kiva paikka?". "No joo on se ihan kiva, kylmistä olosuhteista lukuunottamatta"

Olin saapunut puistolle, Siirin oli täytynyt lähteä, joten olin päättänyt jatkaa yksin puistolle. Katselin muita vastaan tulevia ihmisiä. Minusta tuntuu todella oudolta, en tiedä yhtään miksi. "Yoongi!" joku tyttö huutaa takanani. "Rose?" saan sanottua. Tyttö tulee lähemmäs, se on Rose. "Oliko asiaa?" Kysyn. "Ei, kuha vaa huomasin sut yksin ja ajattelin että kaipaisit seuraa?" Tuo vastaa. En ole nähnyt Rosea sen koomin, kun Ivy muutti asumaan meille. Hän oli nimittäin lähtenyt opiskelemaan muualle, kun tuon isä oli vaihtanut maisemia.

Käveltii kohti mun kotia. Oltii puhuttu sen kaa niitä näitä. Rose ei tiiä mitää Ivystä, ei ees sitä että seurustelen tuon kanssa.

Saavuimme juuri pihani eteen. "Oli kiva jutella pitkästä aikaa Yoongi" Rose sanoo ja ennenkuin kerkeän mitään tehdä hän halaa minua tiukasti ja painas huulensa poskelleni. "Y-Yo-Yoongi..." Kuulen todella loukkaantuneen äänen ovelta. Irrottaudun nopeasti Rosesta ja huomaan ovella itkevän Ivyn. "IVY!!" huudan. "M-mitä?" Rose katsoo minua sekä Ivyä vuoron perään. "Pitää mennä" Tokaisen ja lähdrn juokdemaan ovelle, jonka Ivy juuri sulki lähtiessään varmaankin huoneeseensa.

Juoksen portaita ylös. Voi vitun vitun vitun vittu!! Miks Rosen piti tehdä noin??! Saavun Ivyn huoneen ovelle. Ilman mitää koputtamatta astun sisään huoneeseen ja näen itkevän Ivyn sängyllään. "Ivy?" sanon. Tuo katsoo minuun, mutta kääntää sen nopeasti pois. Menen lähemmäs tuota. "Ivy kuuntele mua" sanon tuolle. "Sun ei tarvii sanoo mitään mä näin jo kaiken!"  Tuo sanoo ja nostaa vihdoin katseensa minuun. Hänen silmistään näkee tuskaa. Silmät ovat punaiset ja turvonneet, kasvot ovat yltä päältä kyyneleissä. "Sä ymmärsit väärin" Sanon. "Se ei ollu sitä miltä se näytti" Jatkan. "Hyvähä sun on sanoo tommosta! Mä tiesin ettei suhu kannata luottaa!! Ois pitäny vaa kuunnella muita, ku ne varotti millanen sä oot!!" Ivy huutaa itkien. "Ivy" Sanon ja tartun tuon ranteisiin. Katson alaspäin. "I-Ivy, sä oikeesti ymmärsit väärin, se ei ollu sitä miltä se näytti" sanon estäen kyyneleiden tulemista. "Mee pois mun silmistä. Äläkä palaa" Ivy itkee ja itkee samalla kääntäen katseensa minusta pois päin."Mu-mutta Ivy" Yritän sanoa estäen yhä kyyneleideni valumista. "Häivy jo!" Tuo huutaa itkunsa seasta ja osoittaa ovea, mutta ei katso minuun. Katson hetken tuota, kunnes nousen sängyltä ja poistun huoneesta.

~Ivy nk~
Yoongin poistuttua huoneesta romahdan totaalisesti. En olisi halunnut uskoa tuon tekevän sitä minulle. Kyyneleet valuvat ja valuvat ja loppua ei näy tulevan. Olin sokea, enkä uskonut kavereitani. Luulin Yoongin oikeasti muuttuneen, mutta olin väärässä. Silmiini sattuu ja ne ovat punaiset. En pysty lopettamaan itkemistä.

Joo sori, tääki on aika sääd mut kertokaa mielipiteitä 💞😗