new adopted girl

~26~

~Ivy nk~
Reta ja Lina katsovat minua hiukan vihaisesti sekä surullisen näköisinä. He jatkavat nopeasti matkaansa nostaessa kirjansa lattialle. Riuhdon itseni irti Yoongista, joka jää katsomaan minua hämillään, kun juoksen Retan ja Linan perään. Juoksen ovista ulos ja en huomaa heitä missään. Kuitenkin pian näkökenttääni saapuvat nuo tytöt, jotka juuri kääntyivät koululta vasemmalle. Otan jalat alleni ja lähden nopeasti noiden perään huutaen "Lina, Reta odottakaa!" Reilun kymmenen minuutin juoksun kuluttua nuo pysähtyvät ja kääntyvät minuun päin vihaisen näköisenä. "Asias..." Lina sanoo äänellä, joka tarkoittaa että heitä ei kiinnosta pätkäänäkään. Retan silmistä näkee että hän voisi alkaa itkemään minä hetkenä hyvänsä, hän oli heistä kahdesta heikoin. "M-mun piti sanoo teille, mutta" kerkesin sanoa kun Lina huutaa "Sinä valehtelit meille!!!" "Sori" sanon hiukan allapäin. "Toi ei nyt oikein auta!! Sä valehtelit meille, miksi!!!" Lina jatkaa. "M-mä en uskaltanu sanoo teille, ku varoittelitte just Yoongista ja..." keskeytän sanomani, kun tunnen silmiini nousevan veden. "Nyt en yhtää mieti miks sulla ei oo kavereita eikä koskaa oo ollukkaa!!" Lina huutaa ja siinä vaiheessa huomaan Retan silmien vuotavan kunnolla. "S-so-sori" säpellän estellen kyyneleiden valumista. "Vitun huora, kukaa ei haluu olla tommosen kaveri" Kun kuulen nuo sanat, sisälleni riehahtaa viha. "HUORA??! Mikä vitun huora!! Enkö mä sais seurustella kenen kanssa haluan!! Ja te ette voi sitä estää!!" Huudan. "Me ei enää olla sun kavereitas vitun pikku paskiainen!!!" Lina karjaisee ja ottaa kunnolla ikevästä Retasta kädestä kiinni ja lähtee kuljettamaan pois päin. Jään tuijottamaan noiden kahden selkiä. Reta kääntää päätään minuun päin ja näen nuo hänen kauniit silmät turvonneina itkusta. Jopa tuon kauniit kasvit ovat läpimärät kyyneleistä, jotka minä olin aiheuttanut. Minun sisälläni sattuu nähdä Reta itkemässä. Siinä vaiheessa en edes yritä enää estellä kyyneleiden tuloa vaan annan niiden valua kasvojani pitkin. Käännyn takaisin koululle päin yhä itkien.

Pian saavun koululle. Yoongi odottaa yhä samalla paikalla. Kävelen tuota päin ja hän näkee että itken. Tuo lähtee tulemaan minua päin. Romahdan maahan polvilleen ja hautaudun käsiini itkemään. Yoongin saavuttua kohdalleni tuo kyykistyy ja nostaa kyyneleistä märät kasvoni tuohon päin.

~Yoongi nk~
Nostan Ivyn kasvot käsistään. Hänen turvonneista silmistään näkee tuskaa ja surua, jonka luultavasti tytöt, joiden nimiä en tiedä aiheuttivat, mutta se ei ole nyt pääasia. Painan Ivyn pään rintakehääni vasten ja annan tuon itkeä kaikessa rauhassa. Tunnen Ivyn vapisevat kädet ympärilläni. Silittelen Ivyn hiuksia.

Noin puolen tunnin itkemisen jälkeen Ivy vihdoin nousee maasta. Annan hänelle hänen takin ja repun ja lähdemme kohti kotia. Muut ympärillämme olivat poistuneet jo aikaa sitten. Kävelemme tuttuja reittejä matkalla kotiin. Ivy on hyvin hiljainen, mutta en yhtään ihmettele. Pysähdyn ja samalla Ivy pysähtyy vieressäni. Siirrän tuon eteeni. Hän katsoo minua hiukan hämillään, yhä tuska silmissään. Painan huuleni tuon huulia vasten ja kiedon käteni hänen kehonsa ympärille. Ivy vastaa suudelmaan hiukan heikosti ja laittaa kätensä niskani ympärille. Suudelma kesti hetken, kunnes tuo irrottautui siitä. Jatkamme matkaa kotia kohti käsikädessä.

Kotiin päästyämme Ivy oli mennyt huoneeseensa. Annoin hänelle hiukan tilaa rauhoittua ja olla yksin.

Makoilin huoneeni sängyllä tutkiskellen puhelintani. Jin ja muut eivät olleet kotona meidän tullessa, joka oli mielestäni hyvä asia, jotta he eivät alkaisi utelemaan kaikkea Ivyltä. Yritän saada tuon surullisen Ivyn pois mielestäni, mutta siitä ei tule mitään. Pystyn vain näkemään Tuon itkusta turvonneet silmät, joista näkee että hän on tuskissaan.

Joo ajattelin nyt lopettaa tän osan tähä. Mut tulkaas kertoo herättikö tää teissä tunteita ja muutenki mielipiteitä tästä osasta:))