new adopted girl

~51~

~Siiri nk~
Mun täytyy kertoo Woozille ja Yoongille, sen takia olen tälläkin hetkellä kävelemässä Woozin luo. Emme ole nähneet koulun loppumisen jälkeen, paitsi no kohta. Saavuin valkean hienon ja rikkaan näköisen omakotitalon pihalle. Astelin terassille ja painoin ovikelloa. Kuulen sisäpuolelta askeleita. Pian ovi aukeutuu ja sen takaa paljastuu ihan Woozin näköinen ehkä noin 17 vuotias jätkä. "Woozi, muijas on täällä" Tuo huutaa portaikkoon ja päästää minut peremmälle. Pian Woozi ilmestyy eteiseen. Kun olin viimein saanut kenkäni jalasta, lähden seuraamaan Woozia yläkertaan. Huone minne hän minut vie on suuri, huoneen keskellä on suuri sänky, nurkassa on vaatekaappi, kaapin vieressä on ovi muualle, koko vartalo peili, koulupöytä jonka päällä on läppäri, on telkkari ja pleikkari sekä hyllykkö. "Woozi" sanon päästessäni istumaan tuon viereen sängylle. "kerros" Tuo sanoo. "Mä lähden yöllä takas Suomeen" vastaan hiukan allapäin. Huomaan tuon katseessa surua. "Jote oon tän päivän sun kaa" sanon. Hän nyökkää ja kysyy "Millo sä sit tuut takas?" "Sillon ku Ivykin tulee tänne, olemme täällä viikon ja lähdemme sitten New Yorkiin ja tulemme sitten takaisin enne koulujen alkua" Vastaan ja hän nyökkää. Painan huuleni tuon huulille, hän nostaa minut syliinsä ja pitelee minua perseestä kiinni. Hetkessä suutelu vaihtuu rauhallisesta kiihkeäksi ja pian makaankin jo sängyllä Woozi päälläni. Hän puree kaulaani jättäen siihen jälkiä. Huulieni välistä karkailee huokauksia, joka taitaa kihottaa enemmän Woozia. Hän riisuu paitani suutelee vatsaani, pian hänkin riisuupaitansa. Pian molempien housut löytyvät myös lattialta. Tästä tulisi pitkä ja kipeä reissu sitten lentää

Makaan Woozin vieressä, jalkoihin sattuu, joka paikkaan sattuu. Minun täytyisi vielä kävellä ja pakata kaikki tavarani valmiiksi lähtöä varten. Nousen istumaan. Minun täytyisi hyvästellä Woozi koko kesäksi, se tuntuu väärältä.

Olen viimein saanut pakattua tarvittavat tavarani ja on aika lähteä kohti lentokenttää, lento tulee kestämään useita tunteja, onhan Suomi kuitenkin toisessa päässä maapalloa ja sitten pitää vielä matkustaa junalla tunteja että pääsen takaisin koti kaupunkiini, sinne pieneen kaupunkiin, jossa kaikki kaverini odottavat minua.

Olen lentokentällä tulli tarkastuksessa. He eivät löytäneet mitään, joten pääsen jatkamaan matkaani koneeseen. Koneen nousuun on enää reilut 20 minuuttia. Minun tulee ikävä tätä kaikkea. Eniten Woozia ja Ivyä tietenkin on jo nyt ikävä, siitä on jo kaksi päivää kun tuo lähti ja nyt jo minä lähden. On mennyt jo 20 minuuttia ja lentokone on valmis nousuun. Tästä tulee pitkä matka. Monta kymmentä tuntia koneessa.

Lento on kestänyt pari tuntia ja tämä alkaa tuntua todella tylsältä. Otan laukustani kuulokkeeni. Laitan ne korvilleni ja alan kuuntelemaan musiikkia.

Noniin lento on vihdoin ohi ja olemme saapuneet Suomeen, enää vain rasittava monen tunnin junamatka takaisin pikku kaupunkiin. Pakko myöntää kaipaan enemmän tänne, kun Koreaan. Täällä minulla on minun parhaat kaverini. Nousen Junan kyytiin ja se nytkähtää liikkeelle.

Juna matkakin on vihdoin ohi ja näyttää olevan  jo päivä. Minulla ei ole pitkä matka täältä äidilleni, joten päätän kävellä sinne.

Pääsen kerrostalon rappukäytävään, raahaan matkalaukkuani perässäni. Pääsin kämpän ovelle. Käännän avaimen lukkoon, se aukeaa naksahtaen, vihdoin kotona. "Siiri" äiti juoksee luokseni ja halaa minua. Minulla on ollut niin kova ikävä kotiin.

Olin saanut tyhjennettyä tavarani huoneeseeni. Isäkin oli käynyt tervehtimässä minua mutta lähtenyt jo pois. Huomenna näkisin kavereitani, ihanaa. Lupauduin jopa lähtemään uimaan parhaan kaverini kanssa.

Päivä alkoi vaihtua iltaan. Pakko myöntää täällä on tylsempää kuin Koreassa, siellä oli joku jonka kanssa voi olla koko ajan. Ja vieläpä sieltä sain röökiä, nyt minulla ei ole yhtään röökiä.

Olin käynyt suihkussa ja vaihtanut yö vaatteisiin. Makoilin sänkyni uumenissa, kuollen tylsyyteen. Hetken aikaa katselin you tubesta jotain videota ja sen jälkeen päätin alkaa nukkumaan