new adopted girl

~32~ joulua ja menneisyyttä

~Ivy nk~
Heräsin jouluisen kylmään aamuun. Tänään olisi jouluaatto, sekä tuskan päivä. Tänään olisi vuosi, kun äitini ja veljeni Thoma kuolivat.

_________________________________________

Istun takapenkillä, kun Thoma ja äiti istuvat etupenkillä. Radiosta soi Sweet but Psycho niminen kappale. Olimme matkalla mummon luo viettämään joulua toiseen kaupunkiin. Vastaamme tulee useita autoja, jotka menevät kuin viiva katsoessani ikkunasta ulos. Käännän katseeni eteen päi. Kallistan hiukan päätäni äidin penkin takaa nähdäkseni äidin ja Thomasin paremmin. "Arvatkaa mitä" äiti sanoo kääntäen katsettaan hiukan Thomaan, mutta yhä pitäen katseensa tiessä. Äiti on todella taitava ajamaan muutenkin. "No mitä?" Thoma kysyy kääntäessään katseensa äitiin. Thoma on 17 vuotias aika pitkä poika. Hänellä on silmiin asti ylettyvät blondit kiharat hiukset ja enkelin siniset silmät. "Minä rakastan teitä todella todella paljon" äiti sanoo hymyillen. Hymyilen äitille suuresti ja päätän kääntää katseeni äitistä etulasiin, josta näen rekan. Rekka tulee meitä päin ja on meidä  kaistalla. M-mitä???  Rekka törmää autoomme. Kuului kauhea pamahdus, äitin ja Thoman huutoa. silmä luomeni alkavat tuntua raskailta. Saan avattua silmäni ja näen, vaikka todella sumeasti, edessäni äitin ja Thoman litistyneinä auton etuosaan. Molempien kasvot ovat veressä ja lasin sirpaleita täynnä. Tunnen lämpimän veren valuvan huuliltani alas päin. Viimeinen ääni mitä kuulen on sireenien äänet ja sen jälkeen en kuule tai näe yhtikäs mitään.

Olen keskellä ei mitään. Ympärilläni on valkeaa ja kaukana näkyy kirkasta valoa, jonne Thoma ja äiti ovat matkalla. "odottakaa minuaa" huudan heidän peräänsä. Molemmat kääntyvät katsomaan minuun päin hymyillen. Äiti sanoo "Hyvästi rakas, rakastan sinua ikuisesti" Siinä samassa jokin lähtee vetämään minua toiseen suuntaan äidistä ja Thomasta.

"Ivy, oletko kunnossa" Kuulen oudon mies äänen sanovan vieressäni. Vihdoin sain avattua silmäni ja näen edessäni miehen jolla on valkea takki päällään. "Mi-missä minä olen?" Saan sanottua tuskieni takaa. "Olet sairaalassa, kaikki on hyvin" Tuo sama mies sanoo, eli siis lääkäri. "Mi-missä äiti ja Thoma ovat" kysyn. Lääkärin vieressä oleva nais hoitaja laskeen katseensa maahan pahoittelevasti. Kumpikaan ei vastaa mitään. "MISSÄ HE OVAT!?" huudahdan itkun ja tuskan keskeltä. Näen naisen poskelle laskeutuvan kyyneleen, jonka tuo pyyhkii nopeasti pois. "He ovat poissa, he istuvat tuolla pilvien reunalla seuraamassa sinua ja ovat ylpeitä sinusta tulevaisuudessa" Mies lääkäri sanoo. Sydämeni jättää pari lyöntiä välistä kuullessani äidin ja Thoman olevan... poissa. "Jouduitte vakavaan auto-onnettomuuteen, josta vain sinä selvisit. Äidilläsi ja Thomalla oli melkein mahdoton selvitä tästä" mies jatkaa. Tuossa vaiheessa en enää edes tiedä missä mennään. Annan kyyneleiden virrata poskiani vasten

__________________________________

Hipsin alakertaan, jossa kaikki muut näyttävät olevan. "Huomenta" Jin sanoo hymyillen. "Huomenta" Vastaan hiukan allapäin. Aamupala pöydässä tökin vain puuroani. Minun ei tee mieli syödä. Nousen pöydästä ja lähden yläkerran vessaan. Annan kyyneleiden virrata poskillani vapaasti kaipuusta.

Olin käynyt suihkussa ja tällä hetkellä makoilin Yoongin tiukassa halissa. Juuri kun tuo hellitti hiukan otettaan, nousen tuon sylistä ja suuntaan pöydälleni. Avaan laatikon ja otan sieltä taulun ja hiippailen takaisin Yoongiin kiinni. Yoongi katsoo kuvaa, jossa on kolme henkilöä."keitä tuossa on?" Yoongi kysyy hetken kuluttua. "Mu-Mun perhe" Sanon pidätellen kyyneleitä. "Okei?" Tuo vastaa hiukan hämillään. "Ne kuoli vuos sit" Vastaan yhä pidättäe  kyyneleitä. "Mi-mihin ne kuoli?" Yoongi kysyy. Kerron tuolle sen ja lopussa annan kyyneleiden virrata vapaasti poskillani. Yoongi ottaa minut tiukkaan haliin ja laittaa päänsä pääni päälle. "Sori" Tuo sanoo pahoittelevasti.

Olemme kaikki kuusen ympärillä, juuri aloittamassa avaamaan lahjoja. Kun olemme saaneet jaettua lahjat päätämme avata ne. Avaan yhden kirjekuoren, jonka sisältä paljastuu satasen lahjakortti vaatekauppaan. Kivaa. Kun olen vihdoin avannut kaikki muut lahjat paitsi yhden, kaikki muut ovat jo avanneet omansa. Avaan viimeisen lahjan, jonka sisältä paljastuu todella kaunis kaulakoru, sormus sekä korvakorut.

Olemme kaikki omisss huoneissamme. Olen vaihtanut sänkyyni uudet lakanat, järjestellyt uudet meikit, vaatteetkin olen asetellut kaappiini ja uuden meikkipeilin olen laittanut pöydälleni. Jopa olen saanut vaaterekin pyörillä, jonka olen täyttänyt uusilla vaatteillani. Tällä hetkellä Makoilen sänkyni syvyyksissä. Huoneeni oveen koputetaan

~Yoongi nk~
Astun sisään Ivyn huoneeseen. Huone on todella kaunis ja ikkunaa koristaa kauniit jouluvalot. Jopa hänen peilinsä ympärillä on jouluvalot. Hiippailen tuon tytön viereen istumaan sängylle. "Mulla on sulle lahja"
Ivy nostaa katseensa minuun. Ojennan tuolle paketin, jonka hän avaa. Hänen huulilleen tulee suuri hymy nähdessään paketin sisällyksen. Hän ottaa ensimmäisenä esille korut

Sen jälkeen sieltä tulee viimeinen sekä isoin lahja. Se on talu, missä suutelemme toisiamme puistossa. Hänen hymynsä kasvaa entisestään. Hän laskee taulun yöpöydälleen ja suorastaan syöksyy minuun. Hän suutelee minua ja päätän vastata tuon suudelmaan. Hetkessä suudelma vaihtuu intohimoiseksi. Työnnän tuon makamaan sängylleen ja menen hänen päälleen. Suutelen tuon kaulan herkkää ihoa, jättäen siihen jälkiä. Hänen huuliensa välistä pääsee pieniä äänähdyksiä. Tuo takertuu minun kaulaani kiinni jättäen siihen jälkiä. Alan riisumaan tuon paitaa varovasti. Sain heitettyä tuon paidan pois ja näen tuon täydellisen vartalon, vaikka onkin todella laiha. Laskeudun alemmas ja alan suutelemaan tuon vatsaa joka saa tuon nytkähtämään kylmistä väreistä. Ivyn kädet suuntaavat paitani alle ja pian sekin löytyy lattialta. Riisun tuon housuja ja hän minun. Pian nekin löytyvät tuolta lattialta....

Tähän on hyvä lopettaa:)) Tää oli vähä tämmöne erinlainen ku muut osat, mut tulkaa ihmees kertoo mielipiteitä:))))