new adopted girl

~36~

~Yoongi nk~
"Voi vittu!" "Sinä" karjaisen Evelle. Pamautan oven niin nopeasti kiinni kuin vain mahdollista. Haen kuulokkeeni ja puhelimeni huoneesta. Lähden alas. Revin kengät ja takin päälleni. Ivy tulee pois huoneesta, mutta en piittaa. Poistun talosta nimittäin nyt. Soitan Taeyangille

Taeyang:No mitä nyt??
Minä: Missä oot? tuu puistolle. NYT!
Taeyang: Oon kämpil ja joo nähää iha just.

Lopetin puhelun ja jatkoin matkaani kohti puistoa. Olin puistolla enne Taeyangia. Hetken kuluttua tuo kuitenkin ilmestyi paikalle. "Se eve" alotin. "Se on yks niist mun panemist muijist" sanoin. "Voi vittu, mitä sä niinku äske teit" tuo kysyy. "menin sinne huoneesee ja näin sen siin ja lähin saman tien pois paikalta. Sinne en oo kyl menossa monee tuntii" vastaan. "Ent Ivy?" Tuo kysäsee. "Emmä tiiä, jos se saa tietää nii ei sil oikeestaa oo väliä" alotan "Mut Eve on yks niist joit käytin hyväks viikon, feikkasin sille ja paskoin sen sydämen. Jos Ivy saa tietää nii en tiiä mite se reagoi siihe" sanon. "Totaa joo en tiiä mitä sun kantsis tehä" Taeyang aloittaa "Mut kyl sun pitää kotii mennä" se jatkaa. "no en tiiä, no kai mä sit meen..." sanoin ja nousin penkiltä.

Miksi Even täytyi änkäytyä aina joka paikkaan? Even hiukset ovat kiharat ja vaalean on ruskeat. Silmät ovat meren siniset. Eve on ollut yksi uhreistani, kusetin sitä viikon, kunnes päätin ottaa uuden kuvioihin. Eve näki kun uusi uhri istui sylissäni ja suutelin sitä. Sen jälkeen päätin sanoa tuolle, että vain kusetin häntä, kuten kaikkia muitakin, mutta Eveä pisimpään. Eve oli surun murtama, mutta se oli tarkotuskin. En olisi koskaan halunnut kuulla hänestä mitään. Ennen hänen kusetustaan olin hakannut hänet monta kertaa ja sen jälkeen hakkasin melkein hengiltä hänen veljensä.

Saavuin juuri kotiovelleni. Avasin oven ja ne kaksi tyttöä seisoivat siinä eteisessä. Katsoin Ivyä hetken aikaa, kunnes käänsin katseeni Eveen. Se katsoi minua pahasti mutta päätin vain mulkaista hänelle ja poistua heidän keskuudestaan omaan huoneeseen.

Istuin sängylläni, kun kuulen jonkun koputtavan hennosti huoneeni oveen. "Yoongi" hento ääni sanoo ovelta. "mm?" vastaan tuolle. Ivy tulee sänkyä kohti ja istahtaa sen reunalle. Levitän tuolle käteni jotta hän voisi tulla syliini istumaan. Niinhän myös tekee. "Oliko sulla asiaa?" sanon ennenkuin painan huuleni tuon kaulalle. "Miks sä lähit nii nopeasti pois paikalta?" Kuulen tuon sanovan huokauksien keskeltä, osuessani ohuen ihon kohdalle kaulassa. "Muistin et mulle tuli muita menoja" valehtelin, en haluasi kertoa hänelle tosiasiaa, vielä, en halua hänen jättävän minua. Minä todella pidän hänestä. Hän nyökkää vastaukseksi ja yhdistää huulemme. Tässä minä haluan olla ja pysyä.

Makoilin sängylläni, Ivy istui reisilläni leikkien paidan helmallani. Tuo aivasti ja pompahti eteenpäin, se pompahti herkälle alueelleni ja päästin pienen huokauksen, jolloin tuon kasvoille tuli suuri puna ja hän yritti peitellä sitä. Minä vain naurahdin tuolle vaikka minuun kyllä sattuikin hiukan. Hän ei kuitenkaan liikahtanut taaksepäin vain istui siinä. Katselin hänen ruskeita silmiä jotka vaeltelivat tutkien vartaloani, lopulta pysähtyen kstsomaan aluetta, jolla istui. Taisi tajuta vasta missä istui, kun oli liikahtamassa pois, mutta otin hänestä kiinni ja pidin hänet siinä, joak sai tuon punastumaan. Vetäisin hänen kasvonsa lähemmäs omiani. Painoin huuleni tuon huulia vasten. Suudelma muuttui rauhallisesta nopeasti rajuksi. Siirryin huulilta Ivyn kaulalle jättäen tuon kaulaan jälkiä. Hänen huuliensa välistä lipsahti huokaisua osuessani herkkään ihoon, joka kiihotti minua entistä enemmän. Kävin kuumana pelkästä hänen punastumisestaan ja huokaisuistaan. Aloin riisua tuon paitaa kunnes molempien paidat löytyikin jo lattialta samassa kasassa. Yöstä tulisi pitkä ja Ivyn päivästä tuskallinen.

Juu täs ois taas uutta osaa:)) ja toi tyttö tos kuvas, nii on siis Eve. Kirjotin tätä kolme tuntia jote mielipiteet ois iha kivoja kuultavia :)))