new adopted girl

~40~

Itkemis varoitus :((

~Yoongi nk~
Oltii just saavuttu takas kotii, ku oltii saatu loput kamat kannettua Namjoonille. Päässäni pyöri vain Ivy. Se helvetin Eve oli mennyt sanoman vääriä asioita Ivylle.

Hiippailen Ivyn huoneeseen. Hön on juuti vaihtamassa farkkujaan kollareihin. Kun hän vihdoin asettuu viereeni makoilemaaan. Katselin vain Ivyn kauniita silmiä. Hänen silmissään näkyi hiukan pelkoa. "Ivy, usko mua. Mä en tee sitä sulle ikinä, mitä menin Evelle tekemään" Päätän lopulta avata suuni. "Mu-mutta miksi sinä teit niin?" Tuo kysyi. "No siis se on pitkä juttu" sanoin. "mä kuuntelen" Tuo vastasi. Noni nyt se sit alkais. "Sillo ku olin ala-koulussa, mua kiusattiin, hakattiin verille, potkittiin. Sitte ylä-asteella mä ihastuin yhtee tyttöö, se kerto myös tykkääväsä musta ja no mä uskoin sitä. Mä olin iha koukussa siihe. Eräänä aamuna mun naamalle tippu koulj  katolta lappu ja se oli siltä tytöltä. Se kerto siinä tehneensä itsemurhan ja myös kertoi, että se vain käytti minua hyväkseen, että saisi murrettua minut kokonaan" aloitin. Huomaan Ivyn silmien tulvivan kyyneleitä. "Sitte sen jälkee meni pari kuukautta ja huomasinki jo olevani ite tälläne. En enää piitannut toisten tunteista, kusetin kaikkia ja jos minulle vittuiltiin hakkasin nuo" jatkoin. "Sitten sinä saavuit kuvioihin. Ajattelin tekeväni saman sinullekkin, mutta en vain kyennyt siihen. Sinussa oli jotain, joka vetää minua puoleensa. Sinä et ole kuin muut. Et ole kamala ihminen, et ole ihminen joka ei halua olla suosituimman kanssa." Sain lopetettua vihdoin. "S-sori" Ivy änkyttää kyyneleiden välistä. Levitän käteni ja tuo istahtaa syliini. Silitän tuota "Ei se mitää muru, et sä tienny" rauhoittelen.

Oli mennyt monta tuntia, kun Jin lähti ja olisimme koko yön kahdestaan. Me oltii kututtu Siiri meidän kanssa. Me oltii tilattu pizzaa. Me syötii olkkarin sohvalla samalla katsoen elokuvaa.

Oltii vihdoinkin saatuo syötyä pizzamme. Me keksittii että pelattais totuutta pullolla. Kipaisin hakemaan pullon nopeasti keittiöstä. Saavuttuani huomaan molemmat jo istumassa olohuoneen lattialla. Istahdan Ivyn viereen ja lasken pullon ringin keskelle. Pyöräytän ensimmäisenä. Se pysähtyy Siirin kohdalle. "Öööööö" aloitan "Kehe oot kusessa!!" Ivy lopettaa. "Emmä oo kehenkää" Siiri vastaa. Siiri pyöräyttää puloo, se pyörähtää kohdalleni. "Yoongi, mikä on paras puoli Ivyssä. VAIN YKSI" Siiri sanoo ja nauraa Ivyn kanssa. "Ei siitä voi sanoo vaa yhtäää!!!" Sanon "Noo se et se punastuu" Sanon härnäten. "Yoongiii" Ivy sanoo nauraen pukaten minua kylkeen. Pyöräytän pulloa ja se osuu Ivyn kohdalle. "IVY!!" Huudahdan nauraen. "Voii eiiii, jos tulee paha ammun sut" Ivy nauraa. "Liikaa ollu joku Yoongin kanssa" Siiri nauraa. "Kaikki sanoo noin" Ivy tokaisee naurahtaen "Ivy, mikä on huonoin puoli Yoongissa?" Siiri kysyy. "Hmm" Ivy miettii pitkään. "Mä tiiän muru, oon nii kuuma ettet keksi mitäää" sanon nauraen samalla saaden molemmat tytöt nauramaan. "Just tuo et se kiusaa mua tahallee" Ivy sanoo ja nauraa samalla. Pysäytän nauruni ja katson häntä 'totisesti' joka päättyy repeämiseeni.

~Siiri nk~
Minulla on ollut tosi kivaa tämän illan aikana. Nauran tälläkin hetkellä, kun Ivy juoksee Yoongi karkuun nii kovaa kuin jaloistaan vain pääsee, nimittäin Ivy meni pöllimään Yoongin kädestä viimeisen hyvän karkin. Sitten Ivy oli menny portaiden viereen, nii ettei Yoongi huomaa tuota. Hänen ohi kulkiessaan Ivy oli lätkäissyt Yoongia perseelle, joten Ivy on aika kuollut tuota pikaa, jos Yoongi saa tuon tytön kiinni.

Heidän jahti oli loppunut juuri ulkona juoksuun, kun Ivy oli vetäny perseelleen maahan. Yoongi kantoi sitä eukon kanto asennossa. Se oli todella hauskan näköistä. Kunpa näin kivaa voisi olla aina. Kunpa voisin olla täällä ikuisesti.

Me ei keksitty enää mitään tekemistä joten alettiin vaa kattoo jotain sarjaa. Me kaikki kolme vaan makoiltiin sohvalla. "Hei Siiri, haluutko jäähä tänne yöks?" Ivy kysyy kesken sarjan. "No joo, jos se teille käy" Vastaan. "Joo käy se" Yoongi vastaa hymyillen. On pakko myöntää, tuo hymy oli mitä suloisin. Mutta ei en tykkää tuosta, hän on muutenkin jo varattu.

Oltii katottu pari jaksoo sitä sarjaa, kun Ivy oli ilmoiytanut minulle että voisin nukkua hänen huoneessaan. Olin päättänyt lähteä käymään suihkussa. Annoin lämpimän veden virrata ihoani pitkin. Saunakin olisi ihan kiva, mutta nyt ei olla Suomessa. Nappasin pinkin pyyhkeen vierestä sinisen pyyhkeeni, jonka Ivy antoi minulle. Hiivin takaisin Ivyn huoneeseen. Hän antoi minulle harmaista kollareista yhdet lainaan ja myös antoi mustan hupparin. Ne menivät täydellisesti, vaikka olinkin hiukan lyhyempi, kuin itse Ivy. Katsoin tuota kun hän vaihtoi itse myös vaatteensa. Hän oli todella laiha, mutta muuten hyvässä kunnossa. Huomasin tuon käsivarsissa jotain, mitä en olisi noin kivalta ja kauniilta tytöltä huomata. "I-Ivy?" Sanoin kysyvästi katsoen hänen kättään. "Niin?" Ivy kysyi ja kääntyi katsomaan minuun ja huomasi mitä tuijotin ja peitti sen nopeasti. Hän istahti sänkynsä reunalle ja menin hänen viereensä. "miksi?" kysyn. Hän takoo hetken aikaa ennenkuin aloittaa. "Mä oon ollu jo tosi kauan tämmönen. Ainakin kolme vuotta" hän aloittaa. "Mä alotin tän ku oli 11 vuotias. Mua kiusattiin kiusattiin kun olin erilainen, kuin muut. Minulla ei ollut isää ja he keksit siitäkin aloittaa kiusaamiseni. Tulin monesti kotiin itkien ja verisenä. Paras kaverini yritti auttaa minua, mutta turhaan. Sitte viime jouluna me oltiin äitin ja Thoman veljeni kanssa matkalla mummolaan, kun rekka suistui tieltä meidän kaistalle ja vain minä selvisin" Ivy sanoo itkien. "Mun äiti ja veli tiesi, minulla oli lääkitys, mutta se loppui. Kaikki paheni äitin ja Thoman pois menon ohessa. En enää kyennyt hallitsemaan itseäni. Minut laitettiin orpokotiin ja lähetettiin New Yorkista tänne Souliin. Jatkoin täälläkin viiltelyä. Menetin kaikki kaverini muuttaessa tänne. Ja sitten tuli Yoongi, joka pelasti minut. Moni koulumme tyttö ihaili ja ihailee yhä Yoongista, jopa luokkalaiseni, joten ne luokkalaiseni hakkasivat minua usein verille ja no ainoa tapa paeta tuskaa oli viiltely" Hän lopettaa itkuun, jota hän ei saa loppumaan. "Tietääkö Yoongi noista?" kysyn osoittaen hänen kättään."Ei. En hakua kertoa hänelle, hän jättää minut, kertoo kaikille ja päätyisin laitokseen" Ivy sanoo. "I-Ivy a-a-anna an-anteeksi" sanon takoen sanojani yrittäen estää kyyneleiden tulemista. "Ei se sun syys ollu" Ivy sanoo.

Olimme saaneet laitettua Ivyn kanssa hänelle patjan sängyn viereen, jossa saisin nukkua. Ivy istui patjalla selaten puhelintaan. Yoongi oli lähtenyt ulos kavereidensa kanssa. Minun kävi yhä sääliksi Ivyä ja kaikkea sitä mitä hän on joutunut kokemaan noin ihanana ihmisenä. Ivy ei voisi käydä edes perheensä haudalla, kun ne ovat New Yorkissa ja hän on täällä, Koreassa. Hänen isänsä oli hylännyt perheen Ivyn ollessa kuusi vuotias, joten isä ei ollut tietoinen lapsestaan, joka asuu Koreassa, turvassa mutta kuitenkin vaarassa. Voisinpa tehdä jotain asialle että Ivyllä olisi kaikki hyvin.

Molemmat olimme rättiväsyneitä, joten ajattelimme alkaa nukkumaan. "Öitä Siiri" Ivy sanoo ennen kuin nukahtaa. "Öitä, Ivy"

Joo täs tää ois. kertokaas mielipiteitä ja muutenki herättikö sisällä jotain?