Rakkaudella satutettu

3. Party time

Aria

Keskiviikko ilta:

"Älä", sanoin Anttonille. "En tahdo mennä pidemmälle", sanoin ja näin kuinka, Anttonin silmissä välähti raivo, kun työnsin häntä pois päältäni. Ahdisti. Nousin istumaan sängyllä niin ja nostin t-paitani maasta.

"Minä... Tuota.... En tahdo. En vielä." Sanoin ja katsoin varovasti Anttoniin. Näin, kuinka hän katsoi minua ja näytti siltä, kuin olisin lyönyt häntä kasvoihin.

Ilmeisesti hän ei ole tottunut, että tyttö hylkää hänet. Pieni ihminen pääni sisällä ajatteli.

Joskus minusta katsokaas tuntui, että pääni sisällä elää joku muukin, kuin vain omat ajatukseni ja sitten, tämän toisen henkilön ajatukset sekoittavat omani. Joskus en erota kummat ajatuksista ovat omiani ja kummat erikoisen, toisen ajattelijan. Tiedän, olen varmaan hullu, mutta minkäs sille mahtaa. Aivan, ei yhtikäs mitään.

_________________

Perjantai-ilta

"Sinä siis oikeasti hylkäsit Anttonin, kun hän olisi maannut kanssasi? Miksi vitussa sinä niin teit? Ja nyt olette jo vittu sopineet?" Jamina huusi istuen sängylläni ja heiluttaen jonkin sorttista kuohuva pulloa kädessään.

"Jamina älä viitsi!" Ida kivahti. "Sinä tiedät ihan hyvin, ettei Aria ole samanlainen "joka miehen lakanoihin" menevä muija!" Ida sanoi selvästi tuohtuneena.

"Minusta Aria teki oikean valinnan, jos ei tunne itseään valmiiksi." Nella sanoi järkevästi, tupsuttaen samalla lisää puuteria kasvoilleni. Katsoin häntä kiitollisena siitä, että hän oli ymmärtänyt minua ja hän nyökkäsi pienesti, kertoen, että oli ymmärtänyt kiitokseni.

"Mutta etkö sinä helvetti ymmärrä, ettei tuollainen namupala joka päivä kaada sinunlaisiasi. Miksi sinä helvetissä sinä siis kieltäydyit? Ei kukaan 17 vuotias ole enää neitsyt! Aiotko oikeasti odottaa johonkin hemmetin avioliittoon? Ei vittu sinun kanssasi!" Jamina huusi ja heilutteli käsiään.

Tunsin, kuinka kyyneleet polttelivat silmäkulmissani ja paha olo valtasi kehoni. Tuntui kuin voisin oksentaa, vain koska paras ystäväni oli juuri sanonut minulle jotain, mitä en olisi halunnut kuulla. En aikoisi odottaa avioliittoon, mutta en tahtonut edetä liian nopeasti.

"Mene pois", kuiskasin hiljaa ja pyörittelin käsiä sylissäni.

"Anteeksi, en kuullut kun mumiset jotain!" Jamina huusi.

"Painu vittuun täältä! Kaikki eivät ole samanlaisia lutkia kuin sinä ja en siedä sitä, että minulle puhutaan noin saatana omassa huoneessani! Joten painu helvettiin täältä!" Huusin ja osoitin ovea sormellani. Kaikki katsoivat minua silmät pyöreinä. Kukaan ei olisi uskonut, että kiroilin niin paljon samassa lauseessa ja huutaen. Ja etenkään haukkuisit ketään lutkaksi.

Jamina sai hetken hämmennyksen jälkeen liikettä jalkoihinsa ja hän lähti. Ennen kun hän avasi huoneeni oven hän kuiskasi vielä korvaani:

"Sinä olet nössö ja usko pois, kukaan ei tule haluamaan sinua. Ihme, että Antton valitsi sinut, koska olet vain ruma pikku tyttö, joka pelkää sitä, että poika edes henkäisee sinuun päin."
Sitten hän lähti paukauttaen jokaisen oven kiinni, joka vastaan tuli.

Tunsin, kuinka kyyneleet alkoivat valua pitkin poskiani. Ida ja Nella tulivat luokseni ja antoivat molemmat minulle ihanan ja lämpimän halauksen.
Pyyhin kyyneleet kasvoiltani ja ryhdistäydyin.

"Meillä on tänään bileet. Ja koska lupasin tulla kanssanne niin minä sitten tulen!" Sanoin ja tuputin lisää puuteria peittämään kyyneleiden jättämät vanat kasvoillani ja suoristin punaista mekkoani.