14. Atlanta

400 27 11
                                    

Aria

Aamulla herätessäni tunsin jonkun hengittävän lämpimästi otsaani vasten.
Hymy nousi huulilleni, mutta sitten tajusin etten ollut omassa huoneessani.

Linnut lauloivat ja heinäsirkat sirkuttivat ja avasin hitaasti silmäni ja nostin katseeni.

Gabriel nukkui vierelläni, oikeastaan aivan kiinni minussa, kädet tiukasti ympärilläni. Hänen kehonsa lämmitti viileässä aamu ilmassa.

Katselin hetken pojan levollisia kasvoja ja huomasin taas huulilleni nousseen hymyn.

Hitaasti suljin silmäni ja nukahdin turvalliseen tunteeseen, jota en ollut tuntenut pitkään aikaan.

*******

"Huomenta lemmenkäpyset!" Kuului Jessen ylipirteä ääni ja hitaasti Gabrielin käsivarret liukuivat pois ympäriltäni.

"Turpa kiinni!" Gabriel sihahti pojalle ja nousi varovasti viereltäni. En tehnyt elettäkään osoittaakseni olevani hereillä.

"Oliko nautinnollinen ilta?" Jesse naureskeli ja purin huultani, jotten nauraisi.

"Nyt jätkä se turpa kiinni!" Gabriel ärähti ja Jesse perääntyi.

Pojat menivät ulos teltasta ja Gabriel sulki teltan oven vetoketjun perässään.

"Meinasitko ihan tosissasi herättää tytön?" Gabriel kysyi vihaisen kuuloisena.

"Hei, ota ihan rauhassa. Onko kaikki hyvin?" Jesse kysyi ja huolestuneisuus kuului hänen äänessään.

"Sori bro, en tiedä miksi reagoin noin", Gabrielin ääni kuului ja hän henkäisi niin raskaasti, että kuulin sen teltan kankaan läpi.

"Minä vain..."

"Ei hätää, minä ymmärrän sinua kyllä", Jesse sanoi ja sitten poikien ääni jo loittoni.

Suljin silmäni ja mietin mitä Gabriel olisi sanonut, jos olisi sanonut sanottavansa loppuun? Hänen makuupussinsa oli yhä hieman lämmin ja kumarruin sitä vasten vain nukahtaakseni jo toisen kerran tänä aamuna.

*******

"Luoja, miten sinä pystyt nukkumaan näin myöhään?" Felix parahti ja Saara kikatti tuttuun tapaansa tämän viereltä.

"Mitä kello on?" Mutisin hieroen unisia silmiäni.

"Puoli yksitoista", Jaana totesi ja silmäni revähtivät auki.

"Puoli yksitoista? Oletteko järkenne menettäneitä?" parahdin ja käänsin suuntaani. "Herättäkää kun kello on kolme", sanoin marssien jo takaisin telttaa kohti.

"Eipäs hosuta", Saara sanoi ja kipitti nappaamaan ranteestani kiinni.
"Meidän täytyy kävellä tänään vielä mökille saakka. Et voi nukkua enää pidempään", tyttö totesi ja huokaisten palasin istumaan nuotion ääreen.

Nojasin kyynerpääni polveen ja leukani käteeni ja katsoin tulta.

"Mitä?" kysyin kurtistaen kulmiani, kun huomasin kaikkien vilkuilevan ensin toisiaan ja sitten minua.

"Nukuitko hyvin?" Jaana kysyi ja hörppäsi juomaa mustasta mukistaan.

"Nukuin, kiitos kysymästä", vastasin hieman empien.

***

Aamupalan jälkeen pojat kasasivat teltat ja sen jälkeen olimmekin jo liikkeellä. Matka kesti noin neljä tuntia, sillä aina välillä joku oli sodassa toisen kanssa.

"Wauh", henkäisin, kun näin punaisen mökin ja laiturin, jota ympäröi vihreät koivut.

"Aika magee mesta", Jaana sanoi ja huusi sitten Jesselle, joka oli läpsäissyt tätä takapuolelle. "Senkin tihulainen! Haluatko oikeasti jatkaa tätä rataa?" Jaana huusi tuohtuneena ja puisteli nyrkkiään ilmassa.

Rakkaudella satutettuWo Geschichten leben. Entdecke jetzt