Rakkaudella satutettu

9. Sinä mitä?!

Sanoja 1746

Aria

Avasin hitaasti raskaat silmäluomeni. Kirkas valo loisti silmiini ja räpyttelin kiivaasti ripsiäni, mutta lopulta en jaksanutkaan avata silmiäni ja painoin ne kiinni.

"Hmmh", hymähdin ja huokaisin samalla.

"Aria", joku henkäisi vierestäni ja tarttui käteeni puristaen sitä.

"Gabriel?" kysyin ja avasin lopulta silmäni.

"Oletko kunnossa? Kutsun heti hoitajan paikalle", poika sanoi ja painoi jo sängyn päädyssä kutsunappulaa.

"Missä minä olen?" kysyin huokaisten.

"Sairaalassa. Etkö muista mitä tapahtui?" hän kysyi ja katsoin häntä kummastuneena.

~Minulla ei ole aavistustakaan mistä hän puhuu.~

Gabriel luki ilmeestäni, etten muistanut mitä oli tapahtunut.

"Pyörryit kesken grillijuhlien ja soitimme ambulanssin hakemaan sinut", hän selitti.

~Pyörryin grillijuhlissa? Mitä helvettiä?~

"Mitä sinä täällä teet?" Säikähdin vähän kysymystäni, jonka olin vahingossa lausunut ääneen.

"Ambulanssiin sai tulla vain yksi mukaan ja ystäväsi sanoivat, että minä voin tulla. He jäivät hoitamaan juhlia. Tai jotain sen tapaista."

Ovelta kuuluva koputus keskeytti hiljaisen tunnelman.

"Aria Amalia Hohtoneva?" lääkäri kysyi astellen ovesta sisään ja vetäen käteensä kumihanskat.

"Kyllä", vastasin, vaikka lääkäri kyllä tiesi jo vastauksen.

"Tässä on ilmeisesti poikaystäväsi", lääkäri sanoi.

"Minä en..." Gabriel aloitti, mutta lääkäri ei kuunnellut, vain tuli ja kätteli Gabrielia.

"Pertti Pönö, ylilääkäri." Hän sanoi ja kätteli sitten minua ja huomasin että kättäni pitkin meni tippaletku.

"Mikä Arialla on?" Gabriel kysyi ja katsoi lääkäriä odottavasti.

"Matala verensokeri. Verenpaineet heittelee. Oletko syönyt tänään yhtään mitään?" hän kysyi ja katsoi minua tutkivasti. Gabrielkin käänsi katseensa minuun ja muistelin mitä olin tänään tehnyt.

Herännyt.

Pessyt hampaat.

Skipannut aamupalan.

Järjestelyt juhlia.

Siivonnut.

Pukeutunut.

Pitänyt huolta juhlijoista.

"En ole syönyt tänään", sanoin ja Gabrielin vihainen ilme katsoi minua tuimasti.

"Ja mitä sellaista olet tehnyt että ole ehtinyt syömään?" poika huusi ja puristi kätensä nyrkkiin.

"Järjestelin sinun juhliasi." Vastasin kylmästi.

"No niin", lääkäri tuli väliin, "lisäksi sinulla oli sydämen rytmihäiriö, mutta tiedoissasi ei sanottu että niitä olisi ollut ennen."

"Sydämen rytmihäiriö? Onko se vaarallista?" Gabriel kysyi asiallisesti, vaikka kauhu ja huoli kuului hänen äänestään.

"Ei ole vakavaa, jos se tapahtuu vain kerran, mutta silti sinua pitäisi nyt seurailla", lääkäri sanoi ja kääntyi puhumaan minulle.

"Pääset tänään kotiin, jos sinulla on koko ajan joku vahtimassa sinua. Noin viikon verran, sen jälkeen uuden rytmihäiriön saamisen riski on enää pieni."