Rakkaudella satutettu

13. Onnenkalu

Olisitteko kilttejä ja kommentoisitte aina jos näätte virheen, koska en jaksa lukea näitä lukuja?

***************

Gabriel

"Minä..." sanoin, mutta lopetin.

"Sinä mitä?" Aria kuiskasi ja silitin taas hänen poskeaan.

"No niin lemmenkäpyseni!" Jesse huudahti ja asteli luoksemme viljan seasta.

Aria nousi päältäni ennätysvauhdilla ja jäin kaipaamaan hänen hoikan ruumiinsa tuomaa lämpöä.
Nousin kyynerpäideni varaan ja katsoin Jesseä.

"Oliko nautinnolliset leikit Jaanan kanssa?" kysyin virnistäen ja Jessen suulle levisi likainen virne.

"Oli! Se tyttö on ihan mahtava ottamaan..."

"Älä helvetti kerro enempää! En enää ikinä pysty katsomaan kumpaakaan teistä, jos kerrot tuon stoorin loppuun!" Aria huusi Jesselle kauhuissaan ja peitti silmänsä käsillään.

Niin kauniin viaton.

Nousin ylös ja puisteli hieman vaatteitani.

Vilkaisin Ariaa ja näin, että hänen poskensa helottivat punaisina.

" Enhän keskeyttänyt mitään tärkeää?" Jesse kysyi ja kohotti toista kulmakarvansa vinkkaavasti.

"Mitä sinä luulet?"

"Oikeastaan..." sanoimme saman aikaan Arian kanssa ja vilkaisimme toisiamme. Aria laski katseensa nopeasti maahan ja seurasin perässä.

"Te kaksi", Jesse sanoi ja osoitti sormeaan minun ja Arian välillä, "olette outoja. Jotain on meneillään, minä tiedän sen."

"Meneillään on sitä, että toivon että meillä on paljon ruokaa, sillä en tahdo kuolla nälkään!" sanoin ensimmäisen asian joka mieleen tuli, sillä minusta Aria näytti hieman haikealta.

"Saara ja Felix on kai tuonut jotain evästä meille täksi illaksi", Jesse sanoi ja lähti kulkemaan edellämme ja Aria kipitti hänen peräänsä.

Kuljimme jonossa, Jesse etunenässä.

"Ai niin muuten", Jesse aloitti ja teki äkkipysähdyksen, jonka seurauksena Aria törmäsi häneen ja melkein kaatui, mutta nappasin hänet kiinni. Hän kietoi käsivartensa ympärilleni ja älähti.

"Oletko kunnossa?" kysyin, vaikka tiesin jo vastauksen.

"Olen, kiitos", tyttö sanoi ja nousi varovasti pois sylistäni.

Tiesin kyllä että hän valehteli. Hän ei halunnut huolestuttaa muita tai tehdä siitä hirveää showta, kuinka kipeä hän oikeasti oli.

"Ruoka on valmista!" Saara kailotti ja heilutti meille kättään.

Hölkkäsimme loppumatkan ja pian haistoimme ilmassa lettujen tuoksun.

***

"Kiitos, nämä olivat todella hyviä", sanoin ja Saara hymyili minulle lämmintä hymyään.

"Niin kyllä oli. Käytittekö minun paistinpannuani?" Aria kysyi ja kaikki katsoivat häntä hölmistyneenä, paitsi Saara.

"Totta kai. Mistä ihmeestä olet hankkinut sen? Se oli taianomainen", Saara kysyi ja pyöritteli jäähtynyttä paistinpannua kädessään.

"Ostin sen tuota... Isä osti sen synttärilahjaksi, kun tahtoi minun leipovan enemmän", Aria sanoi ja katseli taas käsiään.

"Kuljetatko sitä aina mukanasi?" Felix kysyi ja puraisi lättyään.