Rakkaudella satutettu

6. Etkö osaa koputtaa?

Yllä olevassa kuvassa on Ida!

1711 sanaa
___________________
Aria

".... ja sitten hän vain käveli luokseni ja suuteli minua!" Ida huusi innoissaan ja hänen poskensa punoittivat.

Olimme puhuneet videopuhelua ainakin tunnin, vaikka kummallakaan ei mitään tärkeää asiaa ollut.

"Onneksi olkoon! Oletteko nyt yhdessä?" Kysyin ja hymyilin samalla onnellisena.

Kun paras ystävä seurustelee, se tuottaa yhtä paljon iloa, kuin seurustelisit itse.

Olin lukenut sen jostain, mutta en millään muistanut mistä.

"No, tuota noin..." Ida sönkötti, eikä katsonut enää puhelimen näyttöä.

"Niin?"

"Hän on Anttonin paras ystävä, joten sanoin että tarvitsen hetken aikaa miettiä", Ida sanoi nolona ja vilkaisi nopeasti minua puhelimen näytössä.

Olin kertonut hänelle, että olimme eronneet, koska Antton oli pettänyt minua.

Sinä pieni valehtelija! Parhaille ystäville ei valehdella! Sisäinen ääneni huusi mieleni sopukoista. 

Ja mistä minä tiedän vaikka hän oikeasti olisikin pettänyt minua?

Olin jotenkin saanut sisäisen ääneni pois mielestäni noin, sanoisinko, kolmeksi minuutiksi.

"Ei se minua haittaa! Oikeasti, jos olet onnellinen niin anna mennä vain! Tahdon kyllä tutustua tähän kyseiseen herraan", sanoin ja vinkkasin silmääni ja näin Idan huulille leviävän hymyn ja se sai minutkin hymyilemään.

"Voimmeko tulla yhdessä käymään siellä?" Hän kysyi innostuneena.

Aiotko valehdella hänelle että olet oikeastaan aika kipeä vai keksitkö jotain muuta kivaa?

"Ööh... tuota.....", mutisin.

"Ei hätää, lupaan että Antton ei saa tietää missä olet! Et varmaan halua, että hän tietää sijaintisi?" Ida sanoi ja luki ajatukseni. Tämän takia olemme sielunsiskoja.

"Kyllä se sitten käy. Kunhan lupaat, että Antton ei saa tietää missä olen!" Huudahdin ja osoitin Idaa kameran kautta.

"Lupaan, lupaan", hän nauroi ja hymyilin hänelle.

"Miten jalkasi muuten voi? Onko se ollut kipeä?"

"Ei se kovin kipeä ole ollut ja se saamarin lapsenvahti Gabriel käy täällä koko ajan tarkastamassa, että olen kunnossa. Mutta hänen pikkusiskonsa on....."

"Kuka on Gabriel? Mitä sinä olet jättänyt kertomatta minulle?!" Ida huusi ja tajusin mitä olin sanonut.

"Niin, katsos tuota..." venytin sanojani ja yritin samalla keksiä mitä sanoisin hänelle.

"Niin?"

"Hän on vain yksi ärsyttävä herra naapurista, joka pitää minua vammaisena naapurimaan ja hän on nyt ottanut elämän tehtäväkseen vahtia minua", selitin yhteen putkeen.

"Nuori? Komea?" Ida kyseli.

"Sekä että, mutta ei kiitos. Hän on sitä paitsi varattu jollekkin pissikselle."

"No ainahan ne söpöt pojat on.
Mutta milloin voisimme tulla sinne?" Hän kysyi ja unohti Gabrielin nopeasti. Harvinaista.

***

Pitkän puhelun jälkeen kello oli jo kahdeksan ja päätin mennä suihkuun.

Pystyin kävelemään jo suhteellisen hyvin ilman keppejä, joten ne olivat pelkästään edessä.