Rakkaudella satutettu

15. Minun syliini

Aria

Muutama päivä sujui nopeasti ja ei todellakaan ongelmitta.

Felixiä puri käärme, mutta jotenkin ihmeen kaupalla hän selvisi hengissä, vaikka ei jääräpäänä suostunut menemään lääkäriin.

Jesse pudotti ampiaspesän saunaa lämmittäessään ja hän tuli sieltä huitoen käsillään ja juosten suoraa päätä järveen.

Saara onnistui tiputtamaan meikkipussinsa toisen kerroksen terassilta, mutta ei kyllä suostunut kertomaan, miten siinä oli niin päässyt käymään. Toki kaikilla oli omat epäilyksensä. Saara oli meikannut terassilla, sillä siinä kuulemma "auringonvalossa on paras meikata, sillä se näyttää ihmisen todellisen ulkonäön." Mutta kikatuksen perusteella siellä oli tapahtunut paljon muutakin kuin vain meikkaamista ja sitten Saara oli kiljunut kuin hyeena, kun hänen rakas meikkilaukkunsa oli tippunut. Hän ryntäsi portaat alas Felix aivan kannoillaan ja rukoili samalla ettei kaikki ollut mennyt rikki. Puolet puutereista, luomiväreistä ja huulipunista olivat olleet rikki ja murskana, mutta kuulemma tärkein kaikista oli säilynyt ehjänä.

Jaanaa puri kala varpaaseen hänen uitellessaan niitä laiturilta. Tyttö ei ollut moksiskaan moisesta tapahtumasta, mutta Jesse oli huolehtinut hänenkin puolestaan.

Gabriel oli kuitenkin suurimmaksi osaksi säästynyt. Mutta vain suurimmaksi osaksi. Hän oli saanut tuntea minun aamupahoinvointini ja samalla olin pilannut hänen t-paitansa oksentamalla sille.

Jaana ja Saara olivat sännänneet luokseni ja hätistäneet huolestuneen Gabrielin pois.

**

"Etkö sinä hyvä herra ymmärrä, että naiset hoitavat tälläiset tilanteet? Sinä et ymmärrä kuukautisista yhtään mitään, etkä varsinkaan osaa kertoa omista kokemuksistasi, osaa helpottaa hänen oloaan tai olla suurena henkisenä tukena tänä kauhun aikana", Saara pläsäytti tiedon ovella seisovan pojan kasvoille.

"Mutta minä.." Gabriel yritti aloittaa ja yritti samalla myös kurkkia oven ja Saaran läpi minua makaamassa sängyllä kippurassa.

"Ei mitään muttia! Mene ulos pelaamaan sulkapalloa poikien kanssa." Saara sanoi lujasti ristien kätensä. "Tämä oli käsky!" hän kivahti ja osoitti portaita, jotka johtivat alas.

Gabriel huokaisi ja lähti alistettuna alakertaan.

"Olen pahoillani kultaseni", Saara sanoi taas lempeällä äänellä ja istahti viereeni hieroen selkääni.

"Täällä olisi lämmin kaurapussi", Jaana sanoi astuen huoneeseen kädessään kaurapussi.

Hän laski sen vatsani päälle ja huokaisin. Lämpö säteili kehooni ja helpotti kipua.

"Särkylääke vaikuttaa viidentoista minuutin sisällä, ei mene enää kauaa", Jaana tiedotti katsoen rannekelloaan ja nyökkäsin voimattomana.

"Vihaan menkkoja", mutisin hiljaa, mutta silti molemmat kuulivat sanani.

"Niin minäkin!" he huudahtivat yhtä aikaa ja pieni hymy nousi huulilleni.

"Puhutaan hieman myöhemmin, yritä nyt nukkua. Me emme ole kaukana, huudat vain jos tarvitset jotain. Minä vien Felixin ostoksille sillä välin, kun nukut ja Jaana jää tänne", Saara sanoi lohduttavasti ja nyökkäsin.

****
Felix

"Et voi tehdä tätä minulle!" huudahdin, kun näin osaston, jota kohti rakkaani minua johdatti.

"Sinun on aika miehistyä. Joku päivä joudut tulla hakemaan näitä minulle ja ehkä jopa tulevalle tyttärellemme, joten lakkaa valittamasta kuin pieni vauva." Saara sanoi ja asteli varmoin askelin kohti naisten hygienia-osastoa.