Is this Love? ( Vkook )

7.

Taehyungin nk

Oli nyt kulunut pari tuntia siitä kun olin löytänyt Jungkookin kujalta. Poika parka oli niin väsynyt että oli nukahtanut melkein heti hänet tänne tuotuani.
Jungkookin nukkuessa sohvalla tuijottelin hänen kasvojaan. Näitä kasvoja olin ikävöinyt. Pojan tummat hiukset valuivat tämän kasvoille, hänen pitkät tummat ripsensä loivat kauniit varjot tämän poskille.

Mitä enemmän tuota tuijotin, sitä varmemmaksi tulin siitä että olin todella ihastunut. Minä Kim Taehyung ihastunut? Ja vieläpä poikaan?
Minun teki vain mieli pitää Jungkook täällä ikuisesti itselläni.

Muutaman tunnin kuluttua kello alkoi lähestyä jo kolmea yöllä.
Unirytmini oli kuitenkin paskana niin ei ollut ihme että olin hereillä.
Kävelin pieneen keittiööni ja otin jääkaapista kaljan.
Palasin takaisin sinne missä jungkook nukkui ja jatkoin tuon tuijottelua.
Miten joku pystyi olemaan niin söpö?
Tiesin kuitenkin että jos Namjoon ja Yoongi saisivat kuulla minun olevan ihastunut Jungkookiin, nuo nauraisivat itsensä hengiltä.

Pian minua alkoikin ihme kyllä väsyttää.
Riisuin paitani ja valmistauduin nukkumaan.

Jungkookin nk

Säpsähdin hereille tuntiessani käsivarsien kiertyvän ympärilleni.
Vilkaisin taakseni ja huomasin Taehyungin makaavan aivan vieressäni, kädet suojelevasti kiedottuina ympärilleni.
"Taehyung? Mitä sä..?" Kysyin ja yritin irtautua tuon otteesta.
"Hsss...anna mun nukkua..." Taehyung mutisi unisena ja vain tiukensi otettaan.

Aamulla herätessäni Taehyung nukkui edelleen ihan kiinni minussa.
Nousin varovasti yrittäen olla herättämättä tuota, sillä halusin nopeasti pois täältä. Epäonnistuin kuitenkin yrityksessäni.

"Kuinka aikasin sä oikeen nouset...?" Taehyung mutisi ja katsoi kelloa puhelimestaan. "Vasta 11.00 ootko sä sekasin?..." tuo jatkoi
"Anteeks nyt vaan ettei mun unirytmi oo yhtä paskana niinku eräällä.." tiuskaisin.
Taehyung ei vastannut enää mitään joten jatkoin "kiitti että pelastit mut eilen, mutta mä haluan kotiin nyt."

Taehyung nousi istumaan sohvalle ja yhtäkkiä vetäisi minut syliinsä.
"ootko sä nyt ihan varma että haluut mennä kotiin? Miks et jäis viettää aikaa mun kanssa?" Tuo kysyi virnistäen.
"ootko sä lyöny pääs tai jotain?" Kysyin hämmentyneenä.
Taehyung vain hymähti "älä nyt oo tommonen, en oo nähny sua kahteen viikkoon"
"Ja miks sun ois pitäny mut nähä?... ei me ees tunneta..." kysyin

"Mitä jos mä haluaisin tuntea sut? Kaikella tapaa... " tuo kysyi taas virnistäen.
"Hyi mikä pervo..." mutisin ja nousin pois tuon sylistä.

"Mikäs nyt tuli?"

"luuletko sä että mä haluun tuntea tollasta alkoholistia ja rikollista?" kysyin.
"Älä ny. Eiks kaikki muka tykkää pahoista pojista?" Tuo sanoi vinkaten silmää.

"No mua ei ainakaan kiinnosta kattella sellasen ihmisen naamaa joka hakkaa random porukkaa baarissa...." mutisin.
"Jos sä tarkotat sitä eillistä, niin ei ollu mun vika että se äijä oli kusipää ja sille piti opettaa vähä kunnioitusta mua kohtaan!" Taehyung sanoi välinpitämättömästi.

Huokaisin "okei, no have fun with your life.... mutta mä haluun nyt oikeesti kotiin..." sanoi lähtien kävelemään ovea kohti.
Taehyung kuitenkin pysäytti minut tulemalla eteeni "ja osaatko sä täältä muka kotiin?" Tuo kysyi.

"N...no... en..." myönsin nolona.
"Mä voin saattaa sut kotiin yhdellä pikku ehdolla." Tuo virnisti

"Mi... millä?" Kysyin.
"Tuut mun kanssa illalla yhteen paikkaan..." Taehyung sanoi salaperäisellä äänellä.
Minulla ei ollut oikeastaan vaihtoehtoja, joten myönnyin.

Taehyung lähti saattamaan minua kotiin.
Ovelleni päästyä Taehyung vielä suuteli minua huulille aivan yllättäen.
"Nähdään sitte illalla kookie.. mä tuun hakemaan sut sitten" tuo sanoi ja lähti nopeasti pois paikalta.
Jäin katsonaan tuon perään hämmentyneenä.

Avasin kotioveni ja astuin sisään.
Heti sisään päästyäni äitini juoksi minua vastaan.
"Jungkook! Missä ihmeessä olet ollut? Miksi et ole vastannut minulle??"

"Äiti kaikki hyvin. Mä vaan eksyin ja puhelimesta loppui akku."

🌸🌸🌸🌸🌸🌸🌸🌸🌸🌸🌸🌸🌸🌸🌸🌸🌸🌸🌸🌸🌸🌸🌸🌸🌸🌸🌸🌸