Is this Love? ( Vkook )

20.

                 Jungkookin nk

           Olin viettänyt jo muutaman päivän Taehyungin asunolla. Luultavasti olettaisi minun olevan iloinen saadessani viettää poikaystäväni kanssa näin paljon aikaa, mutta asiat olivat aivan toisin.
Taehyung oli päivät koulun jälkeen poissa. En tiennyt mitä hän oli tekemässä, tai kenen kanssa. Hän palasi joka yö vasta kahdentoista jälkeen.

Minun olisi kai pitänyt puhua hänelle asiasta, mutta en kyennyt, sillä Taehyung näytti erittäin väsyneeltä joka yö kotiin tullessaan. Ajatuksissani oli jo käynyt kaikki mahdolliset ajatukset siitä mitä hän teki. Rikoksista jopa pettämiseen.

Mitä jos Taehyung joka ilta juoksenteli vaikka huorien perässä. Se voisi olla selitys siihen miksei hän puhunut mitään asiasta.
En kuitenkaan halunnut ajatella pahinta. Minulla oli valmiiksi tarpeeksi ajateltavaa kodistani häädön takia. Tämäpä oli mukavaa. Istuin tällaisen kaaoksen keskellä miettimässä näitä asioita.mihin elämäni oli menossa. Taehyung ei ollut edes vaivautunut siivoamaan sotkujaan täältä.

Istuin Taehyungin sohvalla miettien. Kyyneleet valuivat poskiani pitkin ensin huomaamattomasti, mutta pian purskahdin kunnon itkuun. Taehyung ei tulisi kotiin vielä moneen tuntiin, joten oli turvallista itkeä huolestuttamatta häntä. Tai niin ajattelin.

Eteisen ovi kävi saaden minut hätkähtämään. Yritin pyyhkiä kyyneleitäni pois niin nopeasti kuin pystyin.

"Jungkook? Mä tulin nyt, ooks sä kotona?" kuulin Taehyungin äänen, kun hän lähestyi olohuonetta.

Taehyung vaikutti aika iloiselta kun hän asteli olohuoneeseen. Tuon ilme kuitenkin muuttui kun hän näki minut istumassa itkuani pidätellen.
Taehyung syöksyi luokseni ja polvistui maahan eteeni.
" Jungkook? Mikä on?" Taehyung kysyi huolissaan.

"e.. Ei mikään... Eihän sun pitäis olla vielä kotona..." mumisin hiljaa.
Taehyung näytti siltä kuin vasta nyt tajuaisi kuinka vähän aikaa minun kanssani vietti.

"anteeks... Mulla on syy olla poissa niin myöhään..." Taehyung sanoi tarttuen kiinni käsistäni.

Vedin käteni lähes heti pois tuon otteesta.
"ja se syy on?" kysyin samalla kun muutama kyynel taas vierähti kasvoilleni.

"Mä en voi kertoa vielä" Taehyung vastasi ja nousi istumaan sohvalle ja veti minut tiukkaan halaukseensa.
Hän suuteli minua pitkään. En aluksi vastannut suudelmaan, mutta Taehyung sai minut siihen. En pystynyt olemaan vihainen.

Olinkohan liian helppo. Voisinko todella olla Taehyungin kanssa näin, kaiken sen jälkeen mitä hän oli minulle tehnyt, Rakastin häntä silti. Normaalisti ihmiset eivät jäisi tällaiseen suhteeseen. Oliko minussa jotain vikana vai oliko se vain Taehyung. En pystynyt vastustamaan häntä.

Halasin Taehyungia painaen leukani tämän olkapäälle.
"T...Taehyung? Etkai sä tee mitään pahaa... Kun sä et oo kotona... Etkai sä joudu ongelmiin?" kysyin huolissani.

Taehyung vain alkoi nauramaan.
"ei, en tietenkään. Lupaan, kun saat tietää mitä teen tulet olemaan iloinen"

Vedin kasvoilleni hymyn. En uskonut että Taehyung valehtelisi.

"Mä oon tosi pahoillani etten oo voinu viettää sun kanssa nyt paljoa aikaa, varsinkaan nyt kun sulla ei mee hyvin... Mutta mä lupaan, että mä teen tän meidän parhaaks"
Taehyung sanoi pahoillaan.

"Ei se mitään. Mä oon iloinen. Mä olin vain huolissani ettei sulla ollu kaikki hyvin, tai että sä teit jotain rikollista... Tai...." sanoin keskeyttäen lauseen.

"tai?" Taehyung kysyi suudellen otsaani.

"T... Tai ajattelin, että... Sä pettäisit mua..." Sopersin.

Taehyung on katse muuttui heti vakavaksi.
Hän tarttui kiinni poskistani kääntäen minut katsoman häntä suoraan silmiin.

"Jungkook älä ikinä ajattele noin! Mä en ikinä, ikinä pettäisi sua! Jos mä  kuulen sun enää ikinä miettivän mitään tällaista, niin mä en vastaa seurauksista" Taehyung sanoi matalalla äänellä.

Ovikello soi keskeyttäen tämän meidän hetken.
Taehyung huokaisi ja nousi ylös mutisten "kuka helvetti siellä taas on"

Taehyungin avattua ovi näimme Yoongin erittäin kännisenä.
Hän näytti olevan erittäin huonossa kunnossa. Edes Yoongi ei noin paljoa yleensä juonut.

"Yoongi mitä vittua?" Taehyung kysyi samalla huolissaan ja ärsyyntyneenä.

              Taehyungin nk

Saatoin Yoongin olohuoneeseen ja viitoin Jungkookin ylös sohvalta, jotta saisin Yoongin makaamaan sille.
Olipa nyt paras hetki saada känninen kaveri kylään. Olin viimein päässyt viettämään aikaa Jungkookin kanssa, mutta ei. Tietysti juuri nyt Yoongin pitää ilmestyä,mutta en minä voinut frendiäni häätääkkään.

Vilkaisin Jungkookia ja huomasin tämänkin ilmeestä, ettei tuo ollut iloinen hetkemme keskeytyksestä.

Kävelin Jungkookin taakse halaten tuota takaata päin.
"ei Yoongi täällä kauaa viihdy. Odotetaan että se herää, saa sitten lähteä kotiinsa. Lupaan että sen jälkeen tehdään jotain hauskaa" kuiskasin poikaystäväni korvaan.

🌸🌸🌸🌸🌸🌸🌸🌸🌸🌸🌸🌸🌸🌸🌸🌸🌸🌸🌸🌸🌸🌸🌸🌸🌸🌸🌸🌸