Is this Love? ( Vkook )

23

                       Taehyungin nk

Silittelin itkevän poikaystäväni pehmeitä hiuksia ja sanelin rauhoittavia sanoja tuon korvaan. "T... Taehyung, näin juuri äitini miesystävän kaupassa ja hän...hän tuota..." Jungkook änkytti yrittäen kertoa minulle jotain.

"Sanoiko se kusipää sulle jotain?" Kysyin pehmeällä äänellä nuoremmalta. Jungkook nyökkäsi hitaasti ja yhä enemmän kyyneleitä purkautui pojan silmistä.
"H...hän vain... Kertoi kuinka.... Pettynyt äitini minuun on... Taehyung en halua olla pettymys äidilleni!" Jungkook huusi itkien ja painoi päänsä käsiinsä.

Viha kuohui sisälläni, mutta en halunnut säikyttää Jungkookia joten päätin pitää sen sisälläni. "Jungkook, rakas. Sä et ole pettymys kenellekään. Äitisi kuuluisi olla pettynyt itseensä, kun ei huomaa oman poikansa olevan maailman täydellisin ihminen" Sanoin hymyillen ja nostin Jungkookin päätä saaden tuon katsomaan minua silmiin. Pojan vetiset silmät saivat minut tuntemaan oloni hirveäksi. Kenelläkään ei ollut oikeutta saada minun enkeliäni itkemään näin.

"Vaikkei sun äiti huomaa kuinka hieno ihminen sä olet, niin mä lupaan sulle, että mä tulen aina ajattelemaan niin. Sä oot paras asia mitä mun koko elämässä on tapahtunut. Ilman sua mä olisin varmaan tälläkin hetkellä kännissä jonkun sillan alla, mutta sä oot saanut mut haluamaan muuttaa mun elämäntapoja. Ilman sua mä en ehkä olis enää edes hengissä" muutama kyynel valui poskille sanoessani tätä.

Jungkookin kasvoille ilmestyi ujo hymy."Lupaa, ettet sä koskaan hylkää mua. Mä en vois elää ilman sua" Jungkook mutisi halaten minua tiukasti. Nyökkäsin "Mä en ikinä jättäis sua. Sä oot mun elämän isoin aarre" Sanoin painaen huuleni yhteen edelleen itkuisen pojan kanssa.

                     Jungkookin nk

Muutaman päivän jälkeen olin jo paljon paremmalla tuulella. Taehyung oli tehnyt kaikkensa saadakseen minut iloiseksi. Hän oli jopa siivonnut asuntonsa ja ostanut meille kunnollisen sängyn.

Saavuin vasta juuri koulusta ja istuuduin sängyn reunalle kaivaen puhelimeni esiin.

Huomasin, että Jin oli koittanut soittaa minulle yli 20 kertaa ja viestejä tuo oli lähettänyt ainakin viisikymmentä.

Jinjin:

JUNGKOOOOK

HEI

VASTAAA

NYT

SOS

VITUN HOMO JOS SÄ ET
NYT VASTAA

OOKS SÄ KUOLLU?

MISSÄ HAUTAJAISET PIDETÄÄN?

WÄHÄÄ😫

MÄ TARVIIN SUN APUA
JUST. TÄLLÄ. SEKUNTILLA

HEEKELEOEOEEOOWQÖQK

Hymähdin vanhemman lapselliselle käytökselle ja soitin tuolle. Puhelin ei ehtinyt soida kun 5 sekuntia, kunnes Jin jo vastasi.

"Herranjumala viimein! Mitä jos mä olisin ollut kuoleman hädässä ja sä et ois vastannu!" Jin parkui puhelimeen

"Noh, et sä kuolleelta kuulosta" Naurahdin. "Mutta mikä sulla nyt on?" Kysyin.

"No niin, eli asiaan. Namjoon pyys mua ulos... Se sano, että se on pahoillaan ja et se haluaa oikeesti olla mun kaa... Jungkook mitä mä teen?! Voinko mä luottaa siihen?" Jin kysyi epävarmana.

"No mä en Namjoonia niin hyvin tunne, mutta jos se nyt vieläkin tahtoo sua nähdä niin ei sua varmaan ihan turhana ihmisenä pidä. Mene nyt vaan! Siinähän voi olla vaikka tulevaisuuden mies!" Sanoin kannustavasti.

"Yah, turha toivo, mutta kiitti vaan. Ehkä mä nyt meen" Jin nauroi.
"Jutellaan myöhemmin, moikka" Hän jatkoi ja painoi luuria ennen kun ehdin edes vastata.

Heitin puhelimen sängyn toiseen nurkkaan ja heittäydyin selälteni sängylle. Halusin niin, että Jinin ja Namjoonin suhde todella toimisi ja ettei Namjoon vain leikkinyt Jinin tunteilla.

Puhelimeni värähti taas. En olisi jaksanut katsoa kuka taas lähetti viestiä, mutta ajatus siitä, että se voisi olla Taehyung sai minut kurottamaan käteni ottaakseni puhelimen. Avasin puhelimen ja menin heti katsomaan viestit. Olin oikeassa, se oli Taehyung.

Taebae💗:
Mä tuun tänään myöhään. Yoongi kutsu mut syömään joten vietän sitten iltaa sen kaa. Tuun vasta yöllä kotiin, joten ei kannata odotella.

Joopa joo. Varmasti. Luuliko Taehyung minun olevan niin tyhmä, etten tajuaisi hänen menneen juomaan. Luuliko hän todella, että uskoisin, että hän menisi Yoongille syömään.... YÖLLÄ?!

Eipä siinä. Ei Taehyungin tarvitsisi minulle valehdella näistä asioista. Totta kai nyt täysi-ikäinen saa juomaan mennä jos näin itse tahtoo.

Waaaaaaaauu mä oon täällä taas. Aagggghh stressaa aivan älyttömästi tän kirjan kaa. En oo yhtään tyytyväinen tähän lukuun. Mulla ei vaan ollu mitään ideoita. Lupaan lupaan lupaan, että ens osat on mielenkiintosempia (Ja paremmin kirjoitettuja).
Mulla on jo koko juoni keksittynä ja voin sanoo, että tulee kiinnostavampaa ;) Jaaaaaaaaaaaaaaaa uutta lukua tulee joko sunnuntaina tai maanantaina. Ei siis mene pitkään (Niinku yleensä🙄)

Pahoittelen epäaktiivisuuttani taas, mutta nyt kun ei oo kouluu niin saan taas aikaa kirjoittaa. 💗Kiitti kun jaksatte lukee tätä 💗
                 

🌸🌸🌸🌸🌸🌸🌸🌸🌸🌸🌸🌸🌸🌸🌸🌸🌸🌸🌸🌸🌸🌸🌸🌸🌸🌸🌸🌸