Is this Love? ( Vkook )

2

Taehyungin nk
Kävelin koulun käytävällä kavereitteni kanssa, kunnes huomasin sen aamuisen pojan, joka minuun törmäsi. Tuo käveli ohitseni kääntämättä katsettaan minuun päin. Olin jo aikeissa sanoa tuolle jotain, kunnes huomasin hänen vierellään kävelevän Seokjinin varoittavan katseen. Päätin antaa hänen olla sillä kertaa, ja tyystin vain tuijottamaan heidän peräänsä.

Jungkookin nk
Kävelimme Jinin kanssa Taehyungin ohi. En halunnut katsoa tuota päinkään, joten pidin katsettani maassa. Tunsin kuitenkin Taehyungin tuijottavan minua ja vain toivoin ettei tuo sanoisi mitään. Jin käveli ihan vieressäni varmistaen ettei Taehyung tekisi mitään. "Hei Jin... millä luokalla Taehyung on?..." kysyn hermostuneesti. Jin naurahti "älä huoli hän on sua vuotta vanhempi ette ole samalla luokalla".

Sain huokaista helpotuksesta sen kuullessani.

"Mun pitää nyt mennä tunnille, ja niin varmaan sunki" Jin sanoi ystävällisesti ja vilkutti minulle viel ennen kun lähti kävelemään kohti luokkaansa.

Huokaisin ja lähdin itsekkin kohti omaani. Kuitenkin ennen kuin pääsin luokkaani, tunsin vahvojen kätten tarttuvan itseeni takaapäin, ja painavan minut vasten kiviseinää.

"Minnes matka?" Kuulin valitettavasti liiankin tutun äänen kysyvän.
"Anna mun olla. Oon menossa tunnille!". En sillä hetkellä halunnut mitään muuta, kuin päästä pois tästä tilanteesta.

"Vai että on pikkunen menossa tunnille?" Taehyung naurahti, itselleen ominainen virne kasvojaan korostaen.

"Päästä mut nyt!" pyysin, tällä kertaa hieman kovempaan ääneen, mutta se sai Taehyungin vain painamaan mina vasten seinää vielä lujempaa.

"Kerro mulle sun nimi, niin ehkä voin harkita sun pois päästämistä." tuo hymähti. "Miks sä mun nimen haluut tietää....?" Kysyin, ärsyyntymiseni vaihtuessa hämmennykseen.

Tuo painoi minut vielä lujempaa niin etten saanut edes happea. Kiviseinän hieman homeinen haju täytti nenäni. "kerro vain nimesi!" Taehyung sanoi jo hieman turhautuneena. Hänenkö tässä piti olla turhautunut? Käsittääkseni kukaan ei ainakaan häntä yrittänyt tukehduttaa vasten seinää.

"J..Jungkook..." sanon yrittäen samalla rimpuilla itseäni pois. Taehyung hymähti tyytyväisenä ja hellitti otettaan viimein.
    Käännyin hiukan, jotta näkisin toisen kunnolla. Vaaleahiuksinen Taehyung vain  katseli minua epämiellyttävällä tavalla. Tönäisin tuon nopeasti pois ja juoksin luokkaani kuin henkeni olisi riippunut siitä.

Istuin luokassa yrittäen keskittyä opetukseen, mutta se oli vaikeaa, kun ajatukseni harhailivat kokoajan Taehyungiin. Tuo ihminen ärsytti ja samalla ahdisti minua todella paljon...
Mitä hän minusta halusi? En vieläkään ymmärtänyt mitä olin tehnyt suututtaakseni hänet niin pahasti. Ajatellessani Taehyungia pelon kylmät väreet kulkivat pitkin selkäpiitäni. Halusin vain kotiin...

Tunnin loputtua lähdin etsimään Seokjiniä. Harmikseni ensimmäinen ihminen jonka näin ei ollutkaan Jin vaan Taehyung... Vaikutti siltä että hän oli odottanut minua.

"Hei! Jungmikälie"
Taehyung huusi.  "Ensinnäkin nimeni on Jungkook..." korjasin. "Ja mitä asiaa tällä kertaa?" Mutisin turhautuneesti.
Taehyung käveli eteeni ja oli aivan liian lähellä minua, niin lähellä että olisin voinut laskea hänen silmäripsensä yksitellen.

"Älä puhu mulle tohon sävyyn" Taehyung sanoi kylmällä äänensävyllä, joka aiheutti minulle jälkeen kylmiä väreitä. Peruutin muutaman askeleen, mutta siitä ei ollut hyötyä, sillä joka askeleella Taehyung lähestyi yhtä paljon, kuin itse peruutin.

"Anna mun jo olla!" Huudahdin, mutta Taehyung ei kuunnellut. Peruutin niin pitkään että tunsin jo osuvani samaan tuttuun kiviseinään. Taehyung oli taas aivan lähellä minua ja tämän katse porautui silmiini.  "T...Taehyung... anna.. mun... olla..." mutisin hiljaa ja suljin silmäni jotten joutuisi vastaamaan tuon läpitunkevaan katseeseen.

"Sä todella taidat pelätä mua" Taehyung sanoi virnistäen. "Jungkookie pakko sanoa... että oot aika söpö tollasena" Tuo vielä lisäsi, hänen hunajainen matala äänensä tuntuen madaltuneen vielä entisestään.
Tunsin punan leviävän kasvoilleni ja tönäisin Taehyungin pois. "sanoinhan jo, että anna mun olla!" Huusin ääni väristen ja lähdin ripeää tahtia kävelemään pois.

                  Taehyungin nk
Katsoin tummahiuksisen pojan perään, joka näytti enemmänkin sutta pakoon juoksevalla lampaalta.
Hymähdin itsekseni. 'anna mun olla!' Pojan sanat kaikuivat päässäni, kuin rikkinäinen äänitallenne. Sisimmässäni tunsin, etten luultavasti kykenisi jättämään tuota rauhaan.
Mitä tuo poika oikein teki minulle? Sanoinko todella häntä söpöksi? Maineeni olisi mennyttä jos joku saisi tietää minun pitävän tuollaista luuseria söpönä...

Minun oli pakko saada hänet itselleni, keinolla millä hyvänsä. Pakko...

🌸🌸🌸🌸🌸🌸🌸🌸🌸🌸🌸🌸🌸🌸🌸🌸🌸🌸🌸🌸🌸🌸🌸🌸🌸🌸🌸🌸