Is this Love? ( Vkook )

22

                 Jungkookin nk

Edellisen yön juttujen jälkeen jäimme Taehyungin kanssa nukkumaan auton takapenkeille. Aamulla herätessäni tunsin hieman kipua. Oliko meillä ollut niin rankaa menoa? Vilkaisin Taehyungia joka nukkui vieressäni ja tuhisi unissaan. Huokaisin ja aloin ravistelemaan tuota hereille.

Taehyung vain murahti unisesti ja vaihtoi kylkeä.
"Herääää jo!" huusin poikaystäväni korvaan. 

"Au.. Rauhoitu vähän tai multa menee kuulo..." Taehyung mutisi ärtyisästi  noustessaan istumaan.
"sori...." mumisin. Pelkäsin taas suututtaneeni hänet.

Taehyung vain naurahti nähdessään hieman pelästyneet kasvoni ja vetäisi minut tiukkaan halaukseen. "Miks sä näytät noin säikähtäneeltä?" Taehyung kysyi nauraen.

"N... No kun mä luulin että suututin sut taas..." mumisin ja kiedoin käteni Taehyungin ympärille painaen pääni tuon rintaa vasten.
Taehyung hymähti ja suuteli otsaani.
"Kuule, sä tiiät että suutun helposti, mutta mä rakastan sua silti maailman eniten."

"mäki sua..."  kuiskasin ja kurotuin suutelemaan Taehyungin huulia.
"Meidän pitäis varmaan lähtee kotiin päin. Yoongi taitaa olla siellä vieläkin"
Nyökkäsin ja menimme istumaan eteen.

Taehyung käynnisti auton laittaen samalla radion päälle.
Taehyung keskittyi ajamiseen, mutta vilkaisi minua kerran naurahtaen.
"mitä nyt?" Kysyin hämilläni.
"Eei mitään" Taehyung vastasi epäuskottavaan äänen sävyyn.
"kerro nyt!" Valitin kuin pikkulapsi.
"Sun hiukset on vaan ihan sekaisin... Söpöä" Taehyung mumisi.

Saavuimme Taehyungin kämpille ja astuimme sisään.
"Jungkook, voiks sä tehä palveluksen?" Taehyung kysyi.
"Mm joo?"
"käy ostaa kaupasta jotai ruoka-aineksia." Taehyung sanoi kävellessään keittiöön.

"Jaahas, tuleekos musta nyt joku kotiorja sulle" Kysyin naurahtaen.
"ei, ei. Mietin vaan, että meillä ei oo täällä yhtään mitään ja nyt ku Yoongi on täällä myös nii sen pitäis saada myös jotain syötävää"

Nyökkäsin ymmärtäväisenä ja käännyin takaisin ulkko-ovea kohti.
Kävelin ulos laittaen kuulokkeet korvilleni ja suuntasin lähikauppaan.
En tiennyt yhtään mistä ruuasta Yoongi piti joten yritin miettiä ruokia joista kaikki pitivät. Astuessani sisälle kauppaan näin vähän liiankin tutun henkilön pakaste altaiden vieressä. Hyunki?! Hän se oli. Äitini miesystävä jonka takia minut häädettiin kotoa. Sydämeni jätti ainakin viisi lyöntiä välistä kun piilouduin nopeasti hyllyjen väliin toivoen ettei mies näkisi minua. Toiveeni olivat turhia sillä noin viisi sekuntia myöhemmin eteeni ilmestyi virnuileva Hyungi.

"Mitäs se hintti poika täällä tekee? Luulin, että olisit jo kuollut kadulla" tuo sanoi tarkkailen minua. Kylmät väreet kulkivat pitkin kehoani ja vaikka halusinkin juosta pois, kehoni ei antanut. Olin jäätynyt paikoilleni tuijottamaan Hyunkia jonka kasvoilla näkyi inho ja huvittuneisuus yhtä aikaa.

"Voi että. Tietäisitpä kuinka pettynyt vanha äitimuorisi on sinuun... Hänkin olisi luultavasti onnelisempi jos et olisi syntynytkään" Hyungi sanoi dramatisoiden.

Tunsin kyynelten purkautuvat silmäkulmistani. En enää kestänyt tätä. Tönäisin virnuileva miehen kauemmas ja juoksin muualle. Otin nopeasti mukaani jotain ruoka-aineksia ja juoksin ulos kaupasta.

Juoksin koko matkan Taehyungin asunnolle ja sisälle päästyäni heitin kauppa kassin keittiöön, missä Taehyung ja Yoongi istuivat juttelemassa, ja heittäydyin olohuoneen sohvalle itkien.

Pian tunsin käden olkäpäälläni ja kun käänsin pääni näin Taehyungin, joka istui vierelleni.

"Jungkook? Mitä tapahtui?" Tuo kysyi huolissaan ja koitti pyyhkiä kyyneleeni pois.

Yritin saada sanaa suustani, mutta turhaan. Sen sijaan kiedoin käteni tiukasti Taehyungin ympärille ja painoin pääni tuon rintaa vasten itkien vielä enemmän. En saisi antaa äitini ja Hyungin häiritä elämääni enempää. Minulla oli Taehyung... Kaikki mitä tarvitsin.

Taehyung silitteli hiuksiani ja painoi suudelman otsalleni. "Kerro sitten kun voit..." Taehyung sanoi matalalla ja pehmeällä äänellä.

🌸🌸🌸🌸🌸🌸🌸🌸🌸🌸🌸🌸🌸🌸🌸🌸🌸🌸🌸🌸🌸🌸🌸🌸🌸🌸🌸🌸