Is this Love? ( Vkook )

19.

Jungkookin nk

"Tulkaa nyt syömään sieltä" Äiti huusi keittiöstä.
Nousimme Hyungin kanssa sohvalta ja kävelimme keittiöön.
Hyungi istui äitini viereen ja minä istuin mahdollisimman kauas noista.

Hyungi ja äiti juttelivat jostain joka ei minua paljoa kiinnostanut. Tökin vain ruokaani. Tuo Mies oli vienyt ruokahaluni kokonaan.

"Jungkook muuten" Äitini sanoi saaden minut kääntämään katseeni häneen.

"Mitä ihmettä te sen Taehyungin kanssa teitte silloin kun tulin kotiin? Olitte molemmat aika vaivaantuneen näköisiä."

Menin hiljaiseksi.
Enhän minä voinut äidille kertoa mitä olimme olleet tekemässä.

"Umh... ei mitään..." mumisin.
"Vai ette? Kuule, teittekö te jotain tyhmää? Taehyunghan on 18 vuotias. Ettekai te vain juoneet tai mitään muuta sellaista?" Äiti kysyi painostaen.

"Ei!... ei me tehty yhtään mitään..."
Äitini tuijotti minua painostamalla katseella saaden minut murtumaan.
"Okei okei....Äiti... M..Mä... J..ja Taehyung..." änkytin hiljaa katsoen maahan.

"Niin?"

"M..me ollaan yhdessä..." päästin suustani.
Hyungi kääntyi katsomaan minua epäuskoisella katseella.

"M...mitä?!" Äiti huudahti järkyttyneenä.

Painoin pääni nolostuneena.
"Jungkook... onko tämä jotain pelleilyä... Voisit löytää jostain mukavan tytön tai jotain..." Äiti sanoi.
"Äiti mua ei... kiinnosta tytöt... mä rakastan Taehyungia...."

Äiti oli sanomassa jotain kunnes Hyungi keskeytti tämän.
"Mitä helvettiä? Mä en ole kattomassa täällä tollasta hinttiä!"

"Rakas... otetaan rauhassa tämä on varmaan vain vitsi!" Äiti sanoi yrittäen saada Hyungin rauhoittumaan.

Kyyneleet purkautuivat silmistäni.
"Äiti tää ei oo mikään vitsi! "

Äitikin purskahti itkuun.
"Miten mä olen kasvattanut sua väärin, että susta tuli tuollainen...."
En edes tiennyt äitini olevan noin homofoobinen.
Äitini oli aina kiltti ja tuki minua kaikessa, mutta nyt kun sai tietää minun olevan homo...

"Mulle riitti! Joko susta tulee hetero! Tai sitten ei ole tähän taloon tulemista!" Hyungi huusi kohottaen kättään. Hän meinasi lyödä minua, mutta onnistuin väistämään.

Mies käyttäytyi kuin talo olisi hänen. Ei hän minua voisi kodistani häätää.
Käännyin katsomaan äitiäni yrittäen saada tuolta tukea.

Äiti vain pudisteli päätään.
Hän ei tainnut uskaltaa väittää Hyunkille vastaan tai sitten hän oli samaa mieltä.

Nousin pöydästä itkua pidätellen.
"Selvä mä lähen!" Huusin ja juoksin huoneeseeni.

Otin takkini ja laitoin puhelimeni ja rahani sen taskuihin.
Juoksin eteiseen, laitoin kengät jalkaan ja juoksin pihalle.
Juoksin kaupungille itkien ja päädyin istumaan puiston penkille.
Olin pienessä shokissa äskeisistä tapahtumista.
Minulla ei myöskään ollut mitään paikka minne mennä.
Minulla ei ollut rahaa hotelliin enkä halunnut vaivata ystäviäni tunkeutumalla heidän koteihinsa.

Ohikulkijat tuijottivat minua ohi kävellessään ja muutama vanhempi nainen kävi kysymässä minulta olinko kunnossa.

Istuin penkillä monta tuntia, mutta itkuni vain vain jatkui ja jatkui.
Ilta alkoi jo hämärtää ja alkoi tulla pimeä.

Tärisin kylmästä, sillä ulkona oli jo hieman pakkasta eikä minulla ollut kuin ohut takki.
Lisäksi pimeän pelkoni ei auttanut asiaa.

Puisto oli ollut jo pitkään hiljainen lukuunottamatta ohi kävelevää koiran ulkoiluttajaa.

En enää tiennyt tärisinkö kylmästä, pelosta vai itkustani. Luultavasti kaikkien näiden syiden takia.

Pian näin puiston tiellä kävelevän kolme hahmoa. Hahmoilla ei näyttänyt olevan koiria mukana.

Tärisin pelosta ja yritin pysyä niin huomaamattomana kuin vain pystyin.
Nuo kumminkin huomasivat minut ja lähtivät kävelemään minua päin.
Silmäni vuotivat niin paljon etten nähnyt kunnolla.

"Jungkook! Mitä sä täällä teet?!"

Nostin katseeni kun kuulin Taehyungin äänen.
Taehyung veti minut ylös penkiltä ja tuijotti minua suoraan silmiin.
"Mikä on?" Taehyung kysyi huolissaan.
Taehyungin kaverit Yoongi ja Namjoon katsoivat vierestä hämmästyineinä.

"M...m..mun... äit..." en saanut jatkettua lausettani sillä itkuni keskeytti minut.
Taehyung halasi minua ja silitti selkääni.

"Shh... kerro sitten kun pystyt..."
Taehyung riisui takkinsa ja laittoi sen päälleni.

"Te voisitte mennä koteihinne" Taehyung sanoi Yoongille ja Namjoonille.
Pojat nyökkäsivät ja lähtivät.

Taehyung tarttui kädestäni kiinni ja vei minut asunnolleen.
Astuimme sisälle ja Taehyung vei minut sohvalle.

"Voisitko sä nyt kertoo mitä tapahtui?"
Taehyung kysyi istuessaan viereeni.

"M...mun äidillä on uus miesystävä..."
Aloitin.
Taehyung katsoi minua ja viittoi jatkamaan.
"N..ne sai tietää mun seksuaalisen suuntautumisen ja.... ne hääti mut kotoa" sanoin purskahtaen taas itkuun.

"Mitä?! Ne kusipäät hääti sut kotoa koska oot homo?!" Taehyung kysyi raivoissaan.
Nyökkäsin.

"Sanoiks sä et me ollaan yhes?" Taehyung kysyi.
Nyökkäsin taas.
"No nytpä ne ainaki tietää kenelle sä kuulut" Taehyung sanoi virnistäen.

Pojalla taisi olla ihmeellinen taito saada minut aina punastumaan.
"Mutta silti. Tuo ei ole millään tavalla oikein.. saanko mä luvan mennä lyömään niitä molempia?!" Taehyung mumisi vihaisena.

"Sä voit jäädä tänne niin pitkäks aikaa kun vaan on tarve" Taehyung sanoi.
"E...en mä voi vaivata sua niin...mä löydän kyllä jonkun muun paikan..."
Sanoin sillä en todella halunnut olla vaivaksi ja pelkäsin, että jos Taehyung joutuisi olemaan kanssani kokoaikaisesti pitkän aikaa hän luultavasti alkaisi vain vihaamaan minua.

"Jungkook. Mä haluan että sä jäät tänne! Eikä mitään mutteja" Taehyung sanoi painottaen ääntään.
En viitsinyt enää väittää vastaan joten tyydyin nyökkäämään.

Joutuisin siis viettämään Taehyungin sotkuisessa ja alkoholin tuoksuisessa kämpässä pitkän aikaa.

🌸🌸🌸🌸🌸🌸🌸🌸🌸🌸🌸🌸🌸🌸🌸🌸🌸🌸🌸🌸🌸🌸🌸🌸🌸🌸🌸🌸