Is this Love? ( Vkook )

8.

Jungkookin nk
Selitin äidilleni miksi en tullut kotiin.
Tuo halasi minua "olin niin huolissani".
"Ei sun tarvii olla, mä oon jo 17" mutisin.
"No hyvä on... pääasia että olet kunnossa" äitini sanoi hymyillen.
Hymyilin tuolle takaisin ja suuntasin huoneeseeni.

Miksi Taehyung haluaisi viedä minut jonnekin? Ja minne?
Ja miksi olin edes suostunut? Mitä jos Taehyung tekisi minulle jotain?

Mitä jos en vain menisi. Taehyung kyllä tiesi missä asun, mutta jos vain sanoisin hänelle etten pääsisi.
Tajusin ettei minulla ollut Taehyungin numeroa, mutta voisin sanoa hänelle silloin kun hän tulisi.

Istuin pöytäni ääreen ja kaivoin esiin paperia, kyniä ja kumin.
Aloin piirtelemään jonkin näköistä maisemakuvaa.
Käytin tähän aikaa kaksi tuntia ihan huomaamattani.

Katsoin kelloa miettien monelta Taehyung olisi minua tulossa hakemaan.
Tunsin itseni hieman epäkohteliaaksi kun Taehyung joutuisi tulemaan tänne ihan vain kuulemaan etten tulekkaan, mutta eipä Taehyung minullekaan mikään enkeli ollut.

Makoilin sängylläni, jostain syystä stressaantuneena. 'Mitä ihmettä sanoisin Taehyungille? Sanoisinko olevani kipeä?' Mutta Taehyung varmasti näkisi valheideni läpi.
Huokaisin hiljaa ja tuijotin seinääni, joka oli täynnä piirrustuksia.
Silmäluomeni alkoivat tuntua raskaalta ja pian olinkin jo vaipunut syvään uneen.

               Taehyungin nk:

Kello oli jo lähelle kuusi, joten olin jo ajamassa Jungkookille päin.
Tällä kertaa aijoin todella iskeä Jungkookin, niin että tuo oikein vaatisi saada olla kanssani koko lopun elämänsä.
Jungkook oli ensimäinen josta tunsin tällä tavalla. Kukaan tyttö ei ollut saanut minussa aikaan tällaista tunnetta ja siksi en voinut saada mielenrauhaa ennen kuin Jungkook olisi minun ja vain minun.

Saavuin Jungkookin talolle ja jätin autoni pihalle.
Koputin oveen ja Jungkookin äiti tuli avamaan.

"Ai se olet sinä!" Jungkookin äiti sanoi iloisen yllättyneenä.
"Tulitko pitämään seuraa Jungkookille? Voi olen niin iloinen että hän on saanut sinun kaltaisen ystävän" tuo jatkoi hymyillen.
Hymyilin takaisin ja vastasin "joo. Sovittiin Jungkookin kanssa että mentäisiin jonnekkin tänään"

"Ai? Hän ei ole puhunut minulle mitään siitä. Noh Jungkook on huoneessaan, hyvä vain jos saat hänet kerrankin ulos sieltä" Jungkookin äiti sanoi vieläkin hymyillen ja väisti niin että pääsin sisälle.

Kävelin portaat ylös Jungkookin huoneen ovelle ja koputin.
"Hei! Avaa ovi jo" huusin.
'Äh mitä mä tässä koputtelen. Jos Kim Taehyung haluaa sisään niin hän myös menee (😉)'

Avasin oven ja näin Jungkookin nukkumassa sängyllään. Oliko tuo unohtanut jo että hänen piti tulla kanssani. Olin jo aikeissa herättää tuon, kunnes katseeni harhautui tuon seinälle. Jungkook oli aika hyvä piirtämään. Jäin tuijottelemaan piirrustuksia tutkien joka ikisen yksityiskohdan jokaisesta.
Pian näin piirroksen jossa oli Jungkook ja joku toinen poika. Katsoin tarkemmin ja pojan kohdalla luki 'Jimin'. Niin kukakohan vittu tämä Jimin nyt oli?

"T..Taehyung mitä sä täällä teet?..."

                     Jungkookin nk:

Herätessäni huomasin Taehyungin huoneessani seinääni tuijottamassa.
"T..Taehyung mitä sä täällä teet?"
Tuo käänsi nopeasti katseensa minuun.
"Unohditko jo mitä sanoin aamulla?" Taehyung kysyi kylmällä äänen sävyllä.
"N..niin siitä... e.. en taidakkaan päästä tulemaan..." mutisin hiljaa katse lattiassa.

"Kuinka niin? Jos mä sanon että sä tulet, niin se tarkoittaa että sä tulet, okei?" Tuo sanoi ja käveli uhkaavasti pari askelta lähemmäs.
Ajatteliko hän että koko maailma pyöri niinkui hän halusi?

"No siis... ä...äidilläni oli jotain menoa minulle tänään ja..." yritin selittää jotain, mutta tuo keskeytti minut.
"Äitisi oli iloinen kun sanoin hänelle, että tulet kanssani"
"M..mutta..."
"Ei enää mitään muttia. Tekosyysi alkavat kyllästyttää" tuo sanoi tarttuen tiukasti ranteistani ja vetäen minut mukanaan.
Taehyung raahasi minut autoonsa ja lähti ajamaan.
Puolet matkasta oli hiljaista kunnes Taehyung yhtäkkiä kysyi

         "Kuka on Jimin?"

🌸🌸🌸🌸🌸🌸🌸🌸🌸🌸🌸🌸🌸🌸🌸🌸🌸🌸🌸🌸🌸🌸🌸🌸🌸🌸🌸🌸