Is this Love? ( Vkook )

16.

Taehyungin nk
Hakkasin ovea niin lujaa kuin vain pystyin.

Viiden minuutin päästä luovutin, sillä Jungkook ei vieläkään avannut.
"Päästä mut sisään. Mä haluan puhua sun kanssa!..." huusin epätoivoisesti.
Vastausta ei kuulunut joten painoin korvani oveen, ja kuulin Jungkookin itkevän.
Hänen itkunsa sai sydämeni särkymään. En ikinä halunnut satuttaa häntä näin.

"Jooko... anna mun vaan jutella sulle... sä voit heittää mut heti pihalle kun oon saanu sanottua mitä haluan".
Tuon sanottuani Jungkook raotti ovea hieman.

Katsoin pojan kasvoja jotka olivat punaiset itkemisestä.
Halusin vain halata tuota surkeaa näkyä, mutta en viitsinyt aivan heti.
Avasin oven kokonaan ja astuin sisään.

Jungkook väisti heti hieman kauemmas eikä edes katsonut minua päin.
Riisuin kenkäni ja vedin Jungkookin kanssani olohuoneen sohvalle.
Jungkook vetäytyi heti sohvan toiseen päähän niin että oli mahdollisimman kaukana minusta. Hän teki parhaansa vältelläkseen katsekontaktia kanssani.

Hivuttauduin hieman lähemmäs Jungkookia, jättäen silti hieman tilaa välillemme.
"Kuule... Mä oon tosi pahoillani että puhuin sulle siihen sävyyn." Sanoin ja laitoin käteni varovasti hänen polvensa päälle.

Jungkook pysyi pitkän aikaa hiljaa yrittäen lopettaa itkemisen.
Kun hän viimein pystyi puhumaan hän sanoi "Ei se mua niin paljon haitannut... oon jo tottunut sun epäkohteliaisuuteen, mutta tää ei silti toimi...".

"Mitä sä tarkoitat? Kerro, niin mä voin korjata kaiken" sanoin hiljaa katsoen Jungkookia.

"Sä et edes puhunut mulle koulussa kahteen viikkoon... etkä oo kertonut sun kavereille meistä... tuntuu ettet sä oikeesti edes halua olla mun kanssa..." Jungkook sanoi alkaen taas itkemään.
Miettimättä mitään vedin Jungkookin halaukseeni, vaikka hän yrittikin rimpuilla pois, Tiukensin vain otettani.

"Anteeks" kuiskasin.
"Mä rakastan sua paljon, mutta mä en vaan uskaltanut kertoa kaikille... se on korjattu nyt... sen ruokalan välikohtauksen seurauksena kaikki tietää meistä, eikä mua enää vittuakaan kiinnosta mitä ne ajattelee. Mulle on tärkeintä se, että saan olla sun kanssa."

Tunsin kuinka Jungkookin kyyneleet valuivat paidalleni.
"älä itke..." kuiskasin ja hellitin otteeni Jungkookista nousten ylös sohvalta.

"No niin. Mä sanoin mitä halusin. Sä voit nyt heittää mut ulos".

Jungkook nousi myös ylös ja heittäytyi halaamaan minua.
Hämmästyin hieman, mutta kiedoin käteni tuon ympärille.
"Ei älä mee vielä..." Jungkook sanoi heikosti itkien.

Hymähdin ja suutelin tuon huulia.
Jungkook ei ihan heti vastannut suudelmaan, mutta lopulta antautui sille.
Syleilimme toisiamme siinä melkein kymmenen minuuttia, kunnes Jungkook alkoi puhumaan.
"Ehkä mä vaan ylireagoin...Mua vaan sattui niin paljon kun et edes huomannu mua..."

"Et sä mitään ylireagoinu. Mä vaan käyttäydyin kun vitun kusipää..." Kuiskasin ja istuin sohvalle vetäen Jungkookin samalla syliini.

"Miksi se tyttö muuten suuteli sua?" Kysyin muuttaen äänen sävyäni hieman vakavemmaksi.
"En mä oikeastaan tiedä...." Jungkook mumisi.

"Eikai sillä oo mitään sua kohtaan?"

"Mä en tiedä... se vaikuttaa siltä, mutta..."  Nuorempi mumisi.

Halasin Jungkookia vielä tiukemmin ja kuiskasin.
"Ethän sä jätä mua sen takia...vaikka se varmaan olis sulle parempikin..."
Jungkook pudisti päätään ja hautasi päänsä rintaani.

"En... mä rakastan sua ja vaan sua... eikä mulla edes ole mitään tunteita tyttöihin...." hän sopersi.

Silitin tuon mustia hiuksia hymyillen.

Jungkook kysyi minua jäämään yöksi ja hetken harkinnan jälkeen myönnyin ideaan.
Ilta kului katsoessamme elokuvaa ja juodessamme teetä.
Olin iloinen saadessani viimein viettää kunnolla aikaa Jungkookin kanssa.
Hänkin taisi huomata sen, sillä olin lähes koko ajan hänessä kiinni.
Ei se Jungkookia näyttänyt häiritsevän.

Istuimme sohvalla katsoen jotain tylsää elokuvaa joka ei minua oikeastaan kiinnostanut, mutta Jungkook halusi katsoa sen joten tottakai suostuin.

Jungkook katsoi elokuvaa erittäin keskittyneesti samalla kun minä silittelin hänen hiuksiaan.
Voisi luulla että minulla oli tylsää, mutta minulle riitti että sain katsoa, ja koskettaa rakkainta ihmistäni pitkästä aikaan.

🌸🌸🌸🌸🌸🌸🌸🌸🌸🌸🌸🌸🌸🌸🌸🌸🌸🌸🌸🌸🌸🌸🌸🌸🌸🌸🌸🌸