Memory

41. Sulhasselkkauksia

24.1.1979

"Minä en pidä siitä miehestä", Sirius kähähti vihaisesti. "En pidä siitä miehestä tippaakaan!"

James, Remus ja Peter nyökkäilivät vakavasti. He olivat kaikki kokoontuneet Siriuksen ja Remuksen kylpyhuoneen lattialle, minne Sirius oli syöksynyt oksentamaan heti kuultuaan Ariannan kammottavan uutisen. Nyt, kyhjötettyään tunnin verran kylmällä lattialla, poika oli viimein päässyt pahoinvointinsa herraksi ja ainoastaan murjotti. Tarkkanäköisen Remuksen ei ollut lainkaan vaikeaa havaita, kuinka pahalta Siriuksesta oikein tuntuikaan. Poika oli odottanut Ariannan paluulta niin paljon ja nyt -

"En vain ymmärrä, miten hän voi tehdä niin", puuskahti Sirius. "Millainen tyttö muka iskee itselleen aviomiehen parissa kuukaudessa?"

"Sellainen, jolla on pakkomielle päästä äkkiä naimisiin", Peter ehdotti virnistäen heikosti.

"Niin niin , ja siinä se ongelma onkin", Sirius sanoi kärsimättömästi. "Arianna ei ole sellainen tyttö. Hän on sanonut tuhat kertaa, että mieluummin kuolisi kuin kävelisi alttarille!"

Remus rypisti mietteliäästi otsaansa. Vaikka hän olisikin mielellään etsinyt jonkinlaisen järkiselityksen Ariannan äkkinäiselle mielenmuutokselle, ei sellaista tuntunut löytyvän mistään. Miksi ihmeessä Arianna olisi halunnut puolentoista vuoden seurustelun jälkeen vaihtaa toiseen mieheen ja kaiken lisäksi naida tämän noin vain? Sellainen ei vaikuttanut loogiselta. Jos Arianna vain olisikin ollut looginen ihminen...

"Pakko siihen on joku syy olla", James sanoi haroen tuskastuneena mustaa tukkaansa. "Edes Arianna Bell ei mene naimisiin ilman hyvää syytä. Korkeintaan hän saattaisi lähennellä kostoksi, mutta - "

"Ehkä syy onkin juuri siinä", Peter keskeytti kuin olisi juuri keksinyt tarkoituksen maapallon pyörimiselle. "Arianna haluaa kostaa kaulailemalla sen miehen kanssa, mutta Ralph on uskonnollinen, joten heidän täytyy mennä ensin naimisiin - "

"Matohäntä, lopeta!" James ja Remus älähtivät yhteen ääneen läimäyttäen kämmenensä päällekkäin ystävänsä suulle.

Peter punastui ja vikisi jotakin anteeksipyynnöltä kuulostavaa vasten heidän sormiaan. Nuo äänet eivät kuitenkaan koskaan kantautuneet Siriuksen luokse saakka, tai ehkä poika ei vain välittänyt. Siriuksen kasvoja vääristi suuttumuksensekainen tuska, kun hän kumartui taas vessanpöntön ylle ja oksensi uudelleen.

Remus painoi kädet korvilleen ollakseen kuulematta sitä kaikkea - Siriuksen yskää ja kakomista, joka viimein vaimeni kärsiväksi nikotukseksi. Pojan olkapäät nytkivät epätasaisesti ja vaikka hän kieltäytyikin paljastamasta ystävilleen kasvojaan, kesti hetki, ennen kuin Remus tajusi hänen paitsi yskivän, myös itkevän.

"Taitaa olla aika mennä käymään tyttöjen luona", Remus sanoi ja nousi ylös tarjoten sillä tavoin Kelmiveljelleen sitä ainoaa lohtua, jonka tälle saattoi antaa - silmien sulkemista, teeskentelyä siitä, ettei huomannut mitään. Sellaisessa tilassa Sirius Blackia ei yksinkertaisesti voinut lohduttaa, sillä hän ei halunnut lohtua johonkin sellaiseen, jota oli itse aina kutsunut häpeäksi. Toiset vilkaisivat vielä kerran Siriusta ja lähtivät kylpyhuoneesta.

**

Remus oli aikeissa ilmiintyä suoraan Cinnamonin, Ariannan ja Tinkan olohuoneeseen, kun hän juuri ennen lähtöä muisti, ettei voinutkaan enää tehdä niin. Ei nyt enää, kun Ariannan elämässä oli Ralph. Mahtoiko mies asua tyttöjen luona? Remus toivoi, ettei hän asuisi. Asiat olivat muutenkin jo tarpeeksi monimutkaisia ja sekavia, kuten Kelmien ihmissuhteet aina. Toinen puoli Remuksesta vaati häntä vihaamaan Ralphia jo pelkästään siksi, että mies oli mennyt iskemään Siriuksen tyttöystävän, kun taas se oikeamielisempi persoona vaati häntä antamaan miehelle mahdollisuuden. Jos hän oli rehellinen itselleen, hänen oli pakko myöntää, ettei Ariannaa olisi voinut noin vain hurmata, ellei tyttö olisi itse tullut ainakin puolitiehen vastaan. Mutta miten Arianna oli saattanut tehdä sellaisen tempun Siriukselle?