Memory

100. Luudalla ja lannevaatteissa

31.1.1981

Herätessään Lily tunsi olonsa oudoksi. Hänen kurkkunsa oli karhea kuin hiekkapaperilla hiuotun puupalan pinta, ja hetken ajan hän pelkäsi saaneensa tartunnan siitä inhottavan sitkeästä flunssasta, joka oli piinannut rouva Potteria jo kolmen viikon ajan. Kurkkua lukuunottamatta kaikki muut ruumiinosat tuntuivat kuitenkin toimivan normaalisti, joten Lily päätteli kivun johtuvan yksinomaan liiallisesta puhumisesta. Loppujen lopuksi hän oli valvonut suurimman osan edellisestä yöstä ja yrittänyt ylipuhua kitisevää Harrya takaisin unten maille. Harry oli nyt tasan kuusi kuukautta vanha, ja hänelle oli alkanut tulla hampaita - asia, josta Sirius ja James olivat hyvin innostuneita ("Vielä pari kuukautta ja voimme opettaa hänet puremaan Kalkarosta!"), mutta joka pilasi Lilyn unet yö toisensa jälkeen.

Lily meni alakertaan ja pysähtyi keittiön ovelle katselemaan Jamesia, joka näytti yhtä uniselta kuin itsekin. James oli kyykistynyt Harryn syöttötuolin viereen ja yritti epätoivoisesti ujuttaa sosetta sisään Harryn mutristelevasta suusta. Hän kääntyi juuri toivottaakseen Lilylle hyvää huomenta, kun Harry pullisti poskensa ja sylkäisi soseen suoraan Jamesin naamalle.

"Harry, ei!" James huokaisi toivottomaan sävyyn.

Lily hymyili myötätuntoisesti. "Uusi leikki vai?"

"Jep, tuo oli jo kymmenes kerta tänä aamuna."

"Ajattele positiivisesti: jos Harry jatkaa tuota kovin pitkään, olet niin tehokkaasti ruoan peitossa, että vaatteet käyvät tarpeettomiksi", Lily ehdotti, pörrötti Harryn mustaa hiuspehkonalkua ja istui pöydän ääreen juomaan kahvia.

Taitellessaan sen päivän lehteä auki Lily huomasi yllätyksekseen, ettei Päivän Profeetan etusivulla ollut sinä päivänä ainuttakaan ilmoitusta kuolleista, kadonneista tai muuten vain pahoinpidellyistä velhoista. Sen sijaan sivulla oli jättimäinen kuva taikaministeri Bagnoldista, joka piteli kädessään pöytäkalenteria, johon oli merkitty iso punainen ympyrä helmikuun neljännentoista päivän kohdalle. Lily luuli Bagnoldin mainostavan etukäteen ystävänpäivää, mutta kuvateksti paljasti, että kyseessä olikin taikaministeriön vuosipäivä - viidestuhannes sellainen. Lehtijutussa kerrottiin, että taikaministeriön suunnitteli suuria juhlia päivän kunniaksi.

"Vuosipäivää juhlistetaan koko illan kestävällä tapahtumalla, joka sisältää mm. ilmaisen kahvitarjoilun, tanssi- ja musiikkiesityksiä, kaksintaistelunäytöksiä sekä puheita. Illan aikana on mahdollisuus nykäistä ministeriön työntekijöitä hihasta ja esittää mielipiteensä taikaministeriön nykyisestä politiikasta. Ilta huipentuu taikaministeriön työntekijöiden väliseen mister-kilpailuun, jossa kaikki katsojat saavat toimia tuomareina", Lily luki lehdestä. "Kuulostaa aika isolta tapahtumalta. Toivottavasti kuolonsyöjät eivät osallistu."

"En usko", arveli James. "Liikaa väkeä... liian tiukat turvajärjestelmät... Vaikka minä en kyllä pistäisi pahakseni, vaikka koko ilta menisikin tappelemiseen."

"Miten niin?"

"Rymistyir on luultavasti keksinyt meille jonkin kamalan ohjelmanumeron juhlia varten", James sanoi synkästi. "Auroriopiskelijoiden balettiesitys vaaleanpunaisissa hamosissa voisi olla hänen mielestään hitti. Mitä luulet, kirjoittaisiko Cinnamon minulle sairaslomaa ystävänpäivään asti, jos vetoaisin vauvan aiheuttamaan ylirasitukseen?"

"Hei, sinulla sentään on työpaikka!" Lily muistutti. "Sellainen, jota kukaan ei ole polttanut maan tasalle."

"Mutta Auroriakatemia räjäytettiin, eli olemme tasoissa."

"Tyypillinen rohkelikko. Ei kestä tappiota missään asiassa."

James virnisti. "Niin, sellaisia me - "