Memory

79. Huonojen uutisten kavalkadi

30.4.1980

"Taikaministeriö, toinen taso. Taikalainvartijaosasto sekä taikuuden sopimattoman käytön virasto, aurorien päämaja ja velhojen neuvoston hallintapalvelut."

James ja Sirius syöksähtivät yhtä jalkaa ulos hissistä ja olivat kompastua lattialle viritettyyn tummanpunaiseen mattoon. Pienestä takaiskusta välittämättä he oikaisivat selkänsä, vakauttivat jalkansa ja laukkasivat suuna päänä käytävän päässä odottavalle tammi-ovelle. James vilkaisi kelloa. He olivat auttamatta myöhässä.

Oven toisella puolella heitä odotti Alastor Vauhkomieli, jonka rystyset naputtivat levottomasti vuosikausia sitten kuolleen banaanipuun kylkeä.

"Potter ja Black, myöhässä kuten aina", Vauhkomieli murahti ja kopautti banaanipuun epähuomiossa lattialle. "Teitä on odotettu."

"Anteeksi", puuskutti James. "Emme meinanneet päästä sisään."

"Se puhelinkopin naikkonen väitti, että kuulostamme epärehellisiltä", Sirius jatkoi närkästyneenä.

"Vähemmän puhetta ja enemmän liikettä, Rymistyir odottaa jo!"

James ja Sirius katsahtivat toisiinsa kulmat koholla. Kumpikaan ei ollut erityisen innostunut tapaamaan Rufus Rymistyiriä, Auroriosaston uutta päällikköä. Ei sillä, että he olisivat jääneet kaipaamaan Manico Visardoa - he vain eivät käsittäneet, miksi Visardon seuraajaksi ei oltu voitu valita jotakuta tuttua. Rymistyir oli ollut viime vuodet Ranskassa, eikä tiennyt mitään siitä, mitä Englannissa oli meneillään.

He seurasivat Vauhkomieltä käytävän halki väistellen samalla ilmassa lentäviä paperilappusia ja kahvimukeja. Meno oli kuin Päivän Profeetan toimituksessa. Aurorit istuivat pienissä kopperoissaan otsa rypyssä, selasivat etsintäkuulutusilmoituksia tai kiinnittivät vakavana

lempihuispausjoukkueidensa kuvia työpisteidensä oviin. Rymistyirin työtilat sijaitsivat aivan auroriosaston perällä. Huone oli isompi kuin tavallisten aurorien, mutta silti niin pieni, että paikalle kerääntyneiden yli neljänkymmenen aurorin oli vaikea mahtua istumaan. Osa heistä istui sylikkäin, toiset matolla, ja jotkut olivat virittäneet itselleen leijuvan riippumaton huoneen ilmatilaan.

"Toin kadonneet lampaat, Rufus", Vauhkomieli mörisi synkeästi ja tönäisi Jamesin ja Siriuksen ovesta sisään kuin he todella olisivat olleet lampaita - uhrilampaita, nimittäin.

Rymistyir kohotti katseensa papereistaan. "Ahaa. Mikäli olette viivyttäneet tätä kokousta tarpeeksi, voittekin sitten istua."

James ja Sirius luikkivat huvittuneina nurkkaan istumaan. Kummastakin tuntui epämääräisesti siltä kuin he olisivat palanneet takaisin koulunpenkille professori McGarmiwan nuhdeltaviksi.

"No niin." Rymistyir keräsi papereitaan kasaan. "Nyt kun viimein pääsemme aloittamaan, on aika kertoa teille, miksi olen kutsunut teidät kaikki tänne tänään. Kuten tiedätte, Auroriakatemiassa sattuneen takaiskun seurauksena olemme päättäneet lakkauttaa kokonaan Akatemian toiminnan ja siirtää aurorien päämajan tänne ministeriöön, missä voimme tehdä vaivatta yhteistyötä niin taikalainvartijaosaston kuin taikaministerinkin kanssa. Tästä seuraa luonnollisesti muutamia muutoksia työtapoihimme. Olen järjestänyt tämän kokouksen, jotta pääsisitte kaikki alusta saakka ajan tasalle toimintamenetelmissämme."

Kaikki neljäkymmentäviisi auroria kuuntelivat äänettöminä.

"Ennen kuin ryhdyn esittelemään toimintamme muutoksia, haluan tiedottaa kaikille läsnäolijoille, että Auroriakatemian räjähdyksessä surmansa saaneiden joukkohautaus suoritetaan tänään kello kaksikymmentäyksi. Paikalla ovat vainajien omaiset, taikaministeriön- ja auroriosaston edustajat sekä Merlinin ritarikunnan lähettiläs, joka myöntää ansiokkaiden vainajien perheille ritarikunnan mitalin. Kenenkään läsnäoloa ei edellytetä, mutta se on toivottavaa."