Memory

73. Päästetään irti

2.2.1980

Toinen toistaan painajaismaisemmat ajatukset rymistivät sarvikuonoina Lilyn pään sisällä hänen kiitäessään oppaana toimivan Peterin kannoilla läpi Pyhän Mungon valkoisten, kuolemanhajuisten käytävien. Hän vapisi kiireestä kantapäähän. Hänen selkänsä takana kantautuivat Jamesin hätäiset, viimeistä tuomiota soittavien kellojen lailla kumisevat askeleet, mutta niihin oli vaikea keskittyä.

Sarvikuonojen laukka kaikui liian kovaa hänen korvissaan.

Peter johdatti heitä aina vain eteenpäin sinne tänne risteilevien käytävien lomassa. Hätänsä keskellä hän oli saanut lausuttua, että Remus oli viety sairaalan toiseen kerrokseen - siihen, joka oli tarkoitettu "Otusten aiheuttamille onnettomuuksille". Parantajat eivät olleet osanneet luokitella revolveria mihinkään tavalliseen ryhmään, joten he olivat päättäneet kutsua sitä otukseksi. Lily olisi nauranut, ellei olisi ollut niin puistattavan peloissaan.

Viimein Peter hidasti tahtia, ja Lily sai huomata heidän saapuneen jonkinlaiseen aulaan. Se oli pullollaan ihmisiä. Nurkassa ryhmä vanhoja naisia itki hillittömästi toistensa käsiä puristaen, kahviautomaatin luona parveileva noitalauma taas keskusteli kiihtyneeseen sävyyn jostakin, joka etäämmältä seisovan näkökulmasta kuulosti parantaja Hunksin takapuolelta. Yhtäkään lääkäriä ei ollut näkyvissä. Lily alkoi hätääntyä jälleen.

"Tuolla on Anturajalka", hänen vierelleen hivuttautunut James lausahti tarttuen hänen käteensä.

Lily seurasi Jamesin katsetta ja oli purskahtaa itkuun silkasta helpotuksesta nähdessään Siriuksen nojailevan lihavaa vanhaa parantajaa esittävään muotokuvaan huoneen vasemmalla seinustalla. Sirius puristi pahvista kahvimukia synkkänä kuin haluten heittää sen ensimmäisen vastaantulijan kasvoille. Hänen silmänsä olivat matkankin päästä katsottuna puhdasta myrkkyä. Muita ei näkynyt missään.

Kolmikko kiirehti Siriuksen luokse.

"Onko tullut uutisia?" Lily kysyi ääni pahaenteisesti väristen.

"Ei niin minkäänlaisia. Kaunis yöpuku, pikkusisko."

Lily vilkaisi välinpitämättömästi tummanvihreää yöpaitaansa. Hän oli lähtenyt liian kovalla kiireellä ehtiäkseen vaihtamaan vaatteita, eikä sillä tilanteen huomioon ottaen ollut merkitystäkään.

"Missä kaikki ovat?" James tivasi.

"No, Matohäntä lähti hakemaan teitä, ja Kuutamo on tiedät-kyllä-missä... parantajat yrittävät kiskoa niitä hemmetin luoteja ulos hänen sisäelimistään", Sirius sylkäisi niin karskisti, että Lily arvasi oitis hänen kärsivän suurista henkisistä tuskista. Hän tarttui lohduttavasti Siriuksen käteen.

Sirius nielaisi. "Olisin mennyt Kuutamon mukaan, mutta ne tarvitsevat kuulemma työrauhaa. Ottivat ne sentään Cinnamonin mukaan. Kuutamon on tapansa mukaan pakko kerätä itkijänaisia sänkynsä vierelle."

Mies yritti hymyä.

"Sirius, Cinnamon on parantaja. Tuskin hän varsinaisesti itkee siellä toimettomana. Miten Tinka?"

"Helvetissä toivon mukaan."

"Sirius!" Lily älähti.

"Mitä?" Siriuksen silmissä leiskahti punainen raivo. "Hän ansaitsee sen!"

"Ei ole silti kilttiä toivoa sitä", Lily sanoi hiljaa.

Sirius kohautti olkapäitään pitkästyneenä. "Miten vain. Arianna meni hänen peräänsä, niin että kai hän on ihan kunnossa."

"Arianna meni hänen peräänsä?"

"Niinhän minä sanoin."

"Ja sinä annoit hänen mennä?"