Memory

57. Muistoja ja ajattelemisen aihetta

31.5.1979

James tuijotti lamaantuneena edessään kukkulalla kohoavaa Dominicinlinnaa. Linna oli oikea satulinna, ja kuin luotu tanssiaisia varten; sen korkeat kivimuurit näyttivät nousevan aina Siriuksen tähtikuvioon saakka, sen valleja reunustivat pienet, kultaiset ja hopeiset värivalot ja sen torneissa liehuvat liput kuvasivat naamioita yhdistettynä Auroriakatemian tunnukseen. Taianomainen tuntu leijui Domicinlinnan yllä, ja alhaalla pihatiellä seisova James saattoi vaivatta kuulla linnan sisältä kantautuvan melodisen tanssimusiikin. Se ei silti kohentanut lainkaan hänen mielialaansa; päinvastoin, hän tunsi olonsa surkeammaksi kuin aikoihin.

Täällä hän todella oli. Matkalla tanssiaisiin, ilman Lilyä. Tätä hän ei ollut kuvitellut edes pahimmissa painajaisissaan. He olivat odottaneet tanssiaisia niin kovasti - todella olivat, vaikka kumpikaan heistä ei olisikaan sitä ääneen myöntänyt. Ja nyt... nyt Lily oli karannut Alessandro Visardon matkaan. Työasioiden vuoksi. James tuhahti itsekseen. Mikä muka saattoi olla niin tärkeää työtä, ettei sitä voinut millään siirtää seuraavaan päivään? Hän ei ymmärtänyt.

Hän työnsi kädet juhlapukunsa taskuihin ja keikkui levottomana edestakaisin katukivetyksellä. Hänen juhlatunnelmansa oli auttamattomasti poissa. Kadonnut, tukehtunut tyynyliinaan, syötetty Alessandro Visardolle, miten vain - hänellä ei ollut enää minkäänlaista intoa mennä tanssiaisiin. James peilasi naurettavaa naamiaisasuaan asfaltille muodostuneen vesilätäkön pinnasta ja naurahti apeasti itsekseen. Kenen kanssa hän olisi muka tanssinut? Alastor Vauhkomielen, kenties? Yhtä hyvin hän olisi voinut palata takaisin asunnolleen kipristelemään Lilyyn ja Alessandroon kohdistuvien epäilystensä voimasta.

"James!"

Käheällä ranskalaisaksentilla huudettu kutsu lamautti Jamesin paikoilleen juuri kun hän oli suunnittelemassa paluuta takaisin kotiin. Hän huokaisi ja pyörähti ympäri vääntäen hymyn huulilleen. Oli vaikeaa teeskennellä iloista ja innostunutta, kun oma vaimo oli jossakin italialaisen naistenmiehen seurassa, mutta hän aikoi yhtä kaikki yrittää.

Kadun toisella puolella Jude X hymyili hänelle seesteistä hymyä. Kiharapäisen nuorukaisen ystävällinen ilme oli suuressa ristiriidassa tämän muun olemuksen kanssa. Judella oli yllään hienostuneen eurooppalaisen vampyyrin vetimet aina viitasta neulanteräviin kulmahampaisiin, ja hänen kasvonsa oli maskeerattu kalmankalpeiksi. Hänen vierellään seisova Lucy Wright-X oli pukeutunut kuusikymmentäluvun hipiksi ja kikatteli hilpeästi itsekseen. Nuorinta X:ää ei näkynyt missään.

"Minne te olette tyttönne hylänneet?" James ihmetteli silmäillessään huvittavaa kaksikkoa.

"'än jäi meidän talouden'oitajamme 'oidettavaksi", Jude sanoi vakavasti.

Lucy nauroi heleästi. "Olisi ollut liian vaarallista tuoda hänet tänne!"

"Ja se oikein jaksaa naurattaa sinua?"

Nainen nyökkäsi ja kikatti niin reippaasti, että oli vähällä kaatua kymmenen sentin koroillaan. Jude nappasi vaimonsa otteeseensa juuri ajoissa pidellen tätä pystyssä. Hän loi pahoittelevan katseen Jamesiin.

"'än ottaa 'ippiroolinsa 'yvin vakavasti..."

"Huumeita?" James kysyi myötätuntoisesti.

"LSD", Lucy naureskeli ja painoi poskensa vasten Juden poskea. Naisen ruskeat silmät säteilivät, kun hän alkoi laulaa. "Lucy in the Sky with Diamonds..."

"Älä usko 'äntä", Jude kehotti. "'än ei ole ottanut mitään muuta kuin yhden suklaapatukan... 'än ei tarvitse muuta..."

James seurasi jo hieman paremmalla mielellä sivusta, kuinka ranskalaisnuorukainen pujotti kätensä horjahtelevan vaimonsa käsipuoleen ja lähti taluttamaan tätä pihatietä ylös kohti Dominicinlinnaa. Lucy-parka näytti hädin tuskin pysyvän pystyssä naurultaan. Ainakin yhdellä pariskunnalla oli tiedossaan tapahtumarikas ilta, James mietti melankolisesti. Hän huokaisi ja oikaisi solmiotaan. Olisi naurettavaa palata kotiin tässä vaiheessa iltaa - kuin hän olisi ollut pelkkä pahainen pelkuri, tai vaimostaan riippuvainen typerys. Toiset Kelmit olisivat hävenneet häntä, mikäli olisivat tienneet. Oli siis aika ryhdistäytyä ja liittyä naamiaisiin, James päätti tiukasti.