Half-Brothers band - Why Don't We

11.

Idan nk

Heräsin pieneen kolahdukseen. Avasin silmäni hitaasti, sillä minua väsytti vielä. Huomasin olevani omassa huoneessani, vaikka vannon että nukahdin autoon. Vilkaisin kelloon, joka oli oveni yläpuolella. 11.08.
-Voi kaketi kakka, mutisin. Näin myöhään herääminen ei ole minun tapaistani. Nousin ylös ja menin vessaan, joka on liitetty huoneeseeni. Kun katsoin itseäni peilistä, huomasin, että minulla oli päälläni eiliset vaatteeni ja, että hiukseni olivat ihmeellisellä takuulla päälaellani. Huokaisin ja otin harjan käteeni. Kymmenen minuutin agressiivisen harjaamista jälkeen hiukseni olivat taas siistit. Juuri, kun olin alkamassa pesemään hampaitani, kuulin jonkun kävelevän huoneeseeni.
-Ida? Sulle ois aamupalaa alakerrassa, Svean ääni kuului huoneestani.
-Kiitti Svea, mä tuun ihan just, vastasin ja tungin hammasharjan suuhuni.

Kun saavuin alakertaan, kaikki pojat istuivat sohvalla. Jack ja Corbyn pelasivat jotain ammuskelupeliä, jota Zach ja Jonah seurasivat. Daniel istui vähän kauempana muista katsoen tietokoneensa näyttöä keskittyneesti. Minä kävelin heidän ohitseen ruokasaliin nopeasti, sillä en halunnut osaksi keskustelua,joka luultavasti liittyi kyseiseen videopeliin.
-Huomenta, Svea mutisi, kun astuin ruokailuhuoneeseen sisään.
-Huomenta, sanoin ja istuin alas samalla ottaen eteeni lautasen, jolla oli kaksi voileipää, joiden päällä oli hyvin pienet siivut paistettua munaa.
-Pojat yritti tehä kunnollista aamupalaa, siis muuta kun muroja ja tossa on lopputulos, Svea virnuili katsoessaan, kun laitoin suuhuni, leivän, jota olin luullut ruisleiväksi sen värin takia. Leipä osoittautuikin heti ensi puraisulla vain hyvin pahasti käristetyksi paahtoleiväksi.
-Mä taidan pysytellä niissä muroissa, kiitos, naurahdin ja nousin ylös hakemaan keittiöstä muroja. Keittiöön saapuessani minulle kävi selväksi, ketkä olivat yrittäneet kokata. Lattialla lojuva paistinpannu selitti kolahduksen, johon olin herännyt. Lattialla oli myös tummanruskeaa nestettä, jonka oletin olevan Jonahin aamukahvia ja keittiön tasoilla lojui ties mitä kuten, märkä peliohjain ja Harry Potterin taikasauva. Hivuttauduin kahvilammikon ohi hankkimaan itselleni muropaketin ja maitotölkin, joita olin alunperin tullut hakemaan.
-Ootko sä käyny tuolla keittiössä, kysyin Svealta tullessani takaisin ruokasaliin.
-Joo, tämä naurahti.
-Missä isä ja äiti muuten on? kysyin tytöltä, joka istui vastapäätäni.
-Lähtivät johonkin viikonlopuks kahdestaan, sen takii pojat on täällä. Ja sä joudut selviimään niiden kanssa yksin, koska mä meen viikonlopuksi Saralle yökylään, tuo sanoi suu täynnä muroja.
-No kakka, virnistin.
-Teillä tais kumminkin olla ihan hauskaa eilen, Svea sanoi ja nielaisi muronsa.
-Kieltämättä, vaikka mä hävisinki Danielille pokerissa. Svea nauroi vastaukselleni ja nousin ylös.
-Mun pitää lähtee Saralle nyt, me mennään huvipuistoon koko päiväksi.
-Pitäkää hauskaa! huikkasin tytön perään.

-Mulla on tylsää, Jack valitti. olimme kaikki selaillessa somejamme viimeisen tunnin. Paitsi minä, joka olin lukenut kirjaa puolet ajasta.
-Samoin, mutisin hiljaa. Minua jännitti vieläkin hieman olla poikien seurassa.
-Hmm... pelataanko piilosta? Corbyn ehdotti.
-Ei, kun ensin te siivootte sotkunne keittiöstä, sen jälkeen voidaan, Jonah sanoi ja sai vastaukseksi paljon kielteistä mutinaa.
-C'mon! te kaikki ootte täysikäsiä, paitsi Zach, joka on 17, joten alkakaahan opetella siivoamaan omat sotkunne, Jonah sanoi ''Hei pojat olen tosissani''-äänensävyllä. Hän selkeästi puhui Zachille, Jackille ja Danielille, sillä Corbyn nyökytteli hiljaa hänen sanoilleen. Pojat nousivat sadat Ellen sohvalta ja paineli at keittiöön.

-VALMIS! Zach ja Jack huusivat juostessaan keittiöstä Daniel perässään.
-Pelataanko nyt piilosta, vanhin pojista kysyi.
-Pelataan pelataan, Jonah nauroi ja Corbyn ilmoitti jäävänsä.
-1...2...3... Corbyn aloitti ja Zach ja Jack juoksivat yläkertaan. En nähnyt minne muut menivät, sillä juoksin itse keittiöön nopeasti. Jäin hetkeksi ihmettelemään, miten hyvin pojat olivat siivonneet. Tasot kiilsivät, samoin, kuin lattia ja kaikki turhat esineet oli viety pois. Poistuin kuitenkin fantasia maailmastani ja kiipesin juuri kiillotetulle tasolle avaten seuraavaksi yhden kaapeista, joka oli yllätyksekseni tyhjä. Kiipesin kaappiin, ja edelleen ihmetellen tuuriani suljin sen. Nyt täytyisi vain toivoa, että kaapin pohja kestäisi minua.

Ikuisuudelta tuntuneen ajan kuluttua kuulin, kun Corbyn käveli keittiöön,mutta tiesin saman tien olevani ainoa jäljellä, sillä kuulin kaikkien muiden poikien äänet myöskin huoneessa. Ainakin viiden minuutin etsintöjen jälkeen kuulin Corbyn sanovan:
-Ei kai se noihin yläkaappeihin ole voinu mennä. Tämän jälkeen jouduin pidättelemään nauruani aika lujaa.
-Ei siitä koskaan tiiä, kuului Jonahin matala ääni. Corbyn huokaisi ja alkoi arvailemaan kaappeja äänten perusteella. Sitten hänen kätensä tarttuivat sen kaapin oveen, jossa minä olin.

-----------------------------------------------------

moikkuuuUUUU!

jätin tän nyt tähän koska olen paha kirjoittaja :D ja tykkään kiusata teitä. *yrittää nauraa demonimaisesti* Muhahahahaa!

Mut moikka, mä meen kirjoittamaan seuraavaa osaa.

P.s. kiitti yli 50 lukukerrasta. Mä en ois koskaan uskonut et joku lukis tätä.💟💟💟