Half-Brothers band - Why Don't We

23.

Tässä osassa saattaa olla asioita, jotka saattavat pienesti viitata masennukseen tai muuhun vastaavaan. Luethan siis omalla vastuulla.
Hei tulevaisuuden minä tässä terve taas! En kyllä sitten tiedä että miten mahtava tästä tuli, mutta sehän selviää vain lukemalla!
-------------------------------------------------------
Idan nk

Päivät kuluivat ja kuluivat, eikä mitään erityistä tapahtunut. Vietimme Jonahin synttärit hänen syntymäpäiviään(annoin Jonahille kahvipaketin) ja muuten vain hengailimme rannalla tai minun ja Jonahin kotona. Itse tosin luin suurimman osan ajasta, sillä puheenaiheet kuten 'Fortinte' tai 'Jojo Siwa' eivät kiinnostaneet minua.

Laskin kirjani alas, sillä puhelimeni häiritsi minua. Noin kaksi viikkoa sitten pidetyn live-streamin jälkeen puhelimeni oli ilmoittanut uudesta instagram-ilmoituksesta noin joka toinen sekunti ja se alkoi käydä hermoille. Avasin mustan puhelimeni jo toisen kerran kahden minuutin sisään ja aloin lukemaan ig Directissä lähetettyjä viestejä.

"huora"

"tapa ittes"

"läski"

"haluut vaan julkisuutta"

"Antti Rinnekki on kauniinpi ku sä" (#nohate)

Kaikki viha ja negatiivisuus iskeytyivän kuin aalto minuun ja hetken tuntui, että romahtaisin siihen kohtaan.
-Ida? Ooks sä ok? Jack kysyi mutta olin jo noussut ylös ja juossut omaan huoneeseeni. Lukitsin oven ja liu'uin sitä vasten samalla, kun kyyneleet valuivat kuin vesiputoukset poskilleni.
Mä oon turha.

Ryhdistäydy.

No en.

Älä väitä vastaan.

Kyllä väitän.

Älä viitti, sä oot vahva.

En oo. Ne kommentit on ihan oikeessa.

Stop. Sä oot tietoisesti kattonu niitä koko viikon. Olisit kertonut jollekki.

En ois. Ei mulla oo kavereita.

Entä pojat? Tai Ellen? Ne välittää susta, puhu niille.

Ei, ei välitä. Enkä puhu. Ei ne kuuntelis.

Avasin silmäni ja tuijotin kattoa. Näin mielessäni kolme hahmoa, jotka painoivat minua seinää vasten. Ei, ei taas kutosluokkaa. Jan, Amos ja Sami. Ne olivat kiusanneet minua koko kuudennen luokan ajan. Enkä halunnut todellakaan ajatella sitä. Mutta nyt, tuntui kuin tuhannet kädet kolmen sijasta painaisivat minua seinää vasten. Tuhannet suut haukkuivat minua nimillä. Tuhannet sanat porautuvat yksi toisensa jälkeen mieleeni niin, että pian tunsin kyyneleiden virtaamisen kiihtyvän.

Jackin nk

-Ida? Ooks sä ok? kysyin, mutta en saanut vastausta, sillä kyseinen ruskeatukkainen tyttö viiletti jo portaissa. Kuulin tämän oven lukkituvan ja sitten tuli hiljaista. Kun tyttö oli ollut huoneessaan noin vartin, alkoi sieltä kuulua pientä nyyhkettä, joka sai minut huolestumaan.
-Moi Jack! Missä Ida o-, Jonah aloitti, mutta lopetti kuin seinään kuullessaan pienen nyyhkytyksen yläkerrasta. Zach ilmestyi Jonahin takaa selkeästi ihmeissään, mutta sitten hänkin kuuli surullisen äänen Idan huoneesta ja hänen kasvoillaan vielä äsken ollut ihmetys vaihtui puhtaaksi huoleksi ja peloksi. Ensimmäinen asia joka tuli mieleeni oli: My ship is sailing!, mutta sitten aivoni komensivat minua lopettamaan sellaisen ajattelun, joten tietenkin lopetin. Äh, Jack! Miksi ihmeessä sinä olet noin lapsellinen?
-Maa kutsuu Jackia! Corbyn huusi korvaani ja napsutteli sormiaan silmieni edessä. Vihaan kun hän tekee tuota!
-Missä on pannukakkuja? Kysyin hieman hajamielisesti, kun Corbyn, Jonah, Zach ja Daniel katsoivat minua vihaisesti. Hetkinen! Mistä Daniel tuli?
-Mitä mä tein? kysyin samalla, kun saavuin takaisin oikeaan maailmaan.
-Mitä Idalle kävi? Sä olit ainoo kotona! Zach huusi aika vihaisen sävyyn, joka sai minut hypähtämään ilmaan. Lupaan, pomppasin ainakin viisi metriä. Toisaalta olisiko se edes mahdollista? Tämä huone on noin kolme metriä korkea. Ellen tietysti pomppasi katon läpi.
-KERRO! Zach huudahti naama punaisena, joka oli uutta. Poika ei ollut huutanut koskaan kenellekään meistä tosissaan.
-M-mä en t-tiiä mi-mitä t-t-tapahtu! Huudahdin ja nostin käteni ylös puolustuksekseni.
-S-se vaan j-j-juoksi p-pois, sanoin tärisevällä äänellä.
-Sori Jack... Mä vaan olin huolissani, Zach sanoi hiljaa katsoen alaspäin. Poika tuli lähemmäs ja halasi minua. Halasin nopeasti takaisin ja istuin sitten takaisin sohvalle, jolle kaikki muut istuivat heti perässä.

-----------------------------------------------------

Huomenta!

Tää oli vähän surullisempi, sori siitä. Mä muuten kuuntelin koko eilisen iltapäivän Risto Räppääjä musaa koska emt... Sain kumminki aika paljon flashbackkei.

Hyvvää päivän jatkkoo!

Btw tossa mistä mä sain fashbackkei